Gdansk-ruokablogi, osa 4

Ke 18.12.

Pizza Hut

Viimeisen kokonaisen Puola-päivän sotasuunnitelmana oli kuluttaa vielä jäljelle jääneet bahtit tai mitä ne nyt ikinä täällä vaihdon välineenä käyttääkään, jotain space-money’a se on. Kohteeksi valikoitui Galeria Baltycka, ihan asiallisen kokoinen ja näköinen pytinki. Parisataa liikettä, joista tosin osa ihan tauskeja. Ympäristön viihtyisyyttä edesauttoi se, että kauppakeskuksissa liikkuu empiirisen tutkimuksemme perusteella heittämällä kauniimpaa paikallista alkuperäisväestöä kuin vanhassa kaupungissa. Matka taitettiin raitiovaunulla, jossa kuljimme tyylikkäästi pummilla jättämällä ostamamme liput käyttämättä. Sporassa ajanvietteenä toimi vanha kunnon eläinpeli. Pienenä vinkkinä arvuuttelijoille: älä valitse oselottia, aivan liian ilmeinen.

Pizza Hut

Viihtyisään ruokapaikkaan pääsy ostoskeskuksessa osoittautui mahdottomaksi urakaksi, ja jo kahdeksalla vapaalla tuolilla varustetun raflan löytämisessä oli täysi työ. Seurueemme oli siis tyytyminen geneeriseen ketjuravintolaan, tässä tapauksessa siis Pizza Hutiin. Mitä tästä nyt edes voi kirjoittaa? Sitä paitsi kyllähän te kaikki neljä lukijaakin jo tiedätte, mikä on homman nimi. Perusvääntöä odotimme, perusvääntöä saimme, pastakin oli aika pastaa. Limonadia anniskeltiin endless refill -periaatteella, joten darraistuskelupotentiaalia paikalla on.

Arvosana: 3/5

Dom Sushi

Dom Sushi

Nyt päästään asiaan. Dom Sushi sijaitsee rantakadulla ja myy – yllätys, yllätys – sushia. Ravintola oli kotoisan pieni ja sisälsi mielenkiintoisen pöytäratkaisun, jossa asiakkaat istuivat ringissä keittiön ympärillä annosten purjehtiessa pöytää kiertävässä vesistössä. Ruoka sai ylistäviä arvioita niin seurueen sushieksperteiltä kuin -noviiseiltakin muuttaen jopa itsensä Don Kyyhkyn käsityksen kyseisestä ruokalajista – aiempi totutun kriittinen arvio ”sushi on rahan haaskausta” ei enää päde. Plussaa myös siitä, että keittiömestarin ja oppipojan työskentelyä oli mahdollista seurata ja oppia samalla itsekin jotain. Ajoitus oli paras mahdollinen, melkein kaikilta täydet pinnat ja komea kruunaus matkalle. Paskan makuaistin omaavat älkööt kuitenkaan tänne vaivautuko.

Arvosana: 5/5

Ruokailun ja shoppailun lisäksi keskiviikon kolmas pääaktiviteetti on ollut poseeraus, sillä Maisterin tuorein kuningasidea oli hankkia kertakäyttökamera, jolla kaikkia vastaantulijoita on ollut aivan pakko pyytää ottamaan ryhmäkuva. Tämä on sujunut vaihtelevalla menestyksellä, sillä eihän nämä aboriginaalit osaa paikoitellen edes kameraa käyttää – kehitysmaa, kuten Kyyhkykin linjasi.

Vielä pieni katsaus nykytilanteeseen: vietämme rauhallista yhteisillanviettoa ja eläinpeli on käynnissä tälläkin hetkellä. Meininki on aiemmilta illoilta tuttu: Don Kyyhky vittuilee minkä ehtii, Britney soi ja Tuote on avattu. Nyt kuitenkin Gdansk vaikenee, blogivastaavallakin on tarve seurata keskustelua.

#gdansklive

–Mikko L.

Gdansk-ruokablogi, osa 3

Ti 17.12.

Apetito Pizza z Pieczarkami

Juuri kun allekirjoittanut luuli, että ostoskeskuksessa eilen kokemamme 6D-”elokuva” oli niin farssi, kuin joku voi farssi olla (järjetöntä höykytystä, tasaisin väliajoin jumiin jäävät penkit ja suorituksen jälkeen hiki kuin Mehu-Jannella konsanaan), niin eikös tässä henkilökohtaisesti päätetty nukkua ohi keskitysleirivierailun ja varmistaa, ettei takuulla tule nähtyä matkan aikana nähtävyyden nähtävyyttä. Onni onnettomuudessa sentään oli, että kuuleman mukaan siellä pääsi kokemaan lähinnä kylmyyttä ja odottelua. Hieman valoa pimeyteen toi myös se, että prostituoitujen (ei tullut testattua, joten kyseinen sektori jää arvioimatta) näpistämäksi luulemani arvokas Lidlistä ostettu kaulahuivi ei ollutkaan hävinnyt. Ruokablogillakin menee heikosti, sillä päivän epistolaan sisältyi vain yksi ravintolakäynti. Jostain on kuitenkin materiaalia tuotettava, joten laajennamme skaalaa eineksiin.

Apetito Pizza z Pieczarkami

Maisterin lounasvalinta oli mainiolla valikoimalla varustetusta Biedronka-elintarvikemyymälästä (suosittelemme, pidemmänkin kävelymatkan arvoinen) ostettu rakenteeltaan löysä tattipizza. Oheinen kuva kertookin jo olennaisen kyseisestä tuotteesta, 75 % jäi nimittäin syömättä. Pistävä tatinhaju häiritsi muitakin kuin itse syöjää ja huoneeseen levittäytyessään vaikeutti unensaantia. Pizzan laatua heikensi myös se, ettei käytössä ollut uunia. Maisteri kunnostautui sienien saralla myös ostamalla alle kaiken arvostelun olleita tattisipsejä, joita koko porukan voiminkaan ei saatu alas kuin 8 (kahdeksan) kappaletta.

Arvosana: 0/5

Fellini

Fellini: Pistaasijäätelö

Fellini: Risotto with seafood

Varapuheenjohtajamme oli ystäväpiiristään kuullut ylistäviä arvioita paikallisessa Etelärannassa sijaitsevan Fellini-italialaisravintolan tasosta, joten sinne pääsy varmistettiin peräti pöytävarauksella jo 1,5 vuorokautta ennen h-hetkeä. Emme joutuneet pettymään. Fellinin asiakaspalvelu oli niin täydellistä, että VPJ olisi halunnut viedä tarjoilijat kotiinsa. Pasta ja liha-annokset olivat sairaan hyviä, risottoa täällä ei ehkä kannata syödä. Mitä jälkiruokiin tulee, maisteri onnistui tilaamaan listan ulkopuolelta pistaasijäätelöä, joka toimi yhtä hyvin kuin paikalliselta Ärrältä viiden aikaan ostettu ”läjä”. Erikoismaininta alkuruo’an jälkeen tarjoillusta välijälkiruo’asta, joka sisälsi shottilasillisen kirsikkasorbettia ja pohjalla täkäläistä erikoisuutta, heinällä maustettua Zubrowka-viinaa, ts. Tuotetta. Hintataso Fellinissä oli korkeampi kuin aikaisemmin testaamissamme paikoissa, mutta niin oli laatutasokin.

Don Kyyhkyn kommentit: Kirsikasta en pidä, mutta Tuote on hyvä.

Arvosana: 5/5

Vahvimmat jatkaa. Eniten vituttaa ei mikään.

Now Playing: Britney Spears – Now That I Found You

#gdansklive

#angstirinki

–Mikko L.

Gdansk-ruokablogi, osa 2

Billy's

Uusi päivä, uudet kujeet. Maisteri aloitti päivän heräämällä ihan halvatun aikaisin ja muiden vielä nukkuessa yritti katsoa Salkkareita ja Breaking Badia vain todetakseen, että Puola on umpipaska maa, sillä eihän täällä toimi sen enempää Katsomo kuin Netflixkään. Hohquer yritti naapurihuoneessa pelata iPadilla, jossa ei kuitenkaan ollut pelejä, ja tästä seuranneet voimasanat kaikuivat läpi seinien. Aamu aloitettiin kollektiivisesti hitaalla aamiaisella. Protip: täkäläinen omenamehu maistuu mintulta, eikä sovellu juotavaksi ollenkaan. Ohessa paikallisella musiikkikanavalla soinut, taustamusiikkina – tai no, lähinnä taustakuvana – toiminut Puolan listaykkönen. Jostain kumman syystä 20 miljoonaa YouTube-hittiä.

www.youtube.com/watch?v=rr1DSgjhRqE

Ma 16.12.

Billy’s

Shoppailun (no muutamaa Nike-kaupan ostosta lukuun ottamatta eihän kukaan nyt mitään tällaisesta maasta hankkinut) lomassa valitsimme Madison-ostoskeskuksessa sijaitsevan amerikkalaistyylisen ravintolan. Maan yleiseen skeidaan kielitaitotasoon nähden hyvää englantia puhunut henkilökunta oli iloinen yllätys. Billy’s tarjoili maukkailla pihveillä varustettuja kuivahkoja purilaisia, pihviveitset tosin loistivat poissaolollaan. Puolassa ymmärretään lasien päälle – tällä kertaa annamme kiitosta riittävän suurista juomalaseista. Perusvääntäjätason mesta.

Arvosana: 3/5

Original Burger

Original Burger

Vanhan Gdanskin pääkatu on kuorrutettu sisäänheittäjillä ja on siksi vähintäänkin epäilyttävä ruokailupaikka, mutta sen varrella sijaitseva Original Burger onnistui ylittämään odotuksemme. Hallituksen jalkapallojaosto oli havainnut kyseisen raflan potentiaaliseksi lokaatioksi tarkkailla illan AC Milan – AS Roma -ottelua, ja siellähän se myös näkyi. Paikka oli pieni ja hassusti sisustettu, mutta kotoisa ja siisti. Hampurilainen oli tehty tuoreista raaka-aineista, sisälsi itsetehdyt sämpylät – ja oli varustettu rucolalla (!). Viinikin maistui viiniltä eikä mehulta. Ogio Primitivo, 2011, hyvä vuosikerta. Aivan heittämällä matkan toistaiseksi paras ruokailu. TripAdvisorin Certificate of Excellence Winner 2013 -tarra ikkunassa ei ole tuulesta temmattu. Ainoastaan Sulley Muntarin tasoitusmaali vei Original Burgerilta täydet viisi tähteä.

Arvosana: 4/5

Selkeästi eilistä positiivisempi ravintopäivä pulkassa siis. Juuri nyt osa jengistä jo nukkuukin, koska huomenna aikainen lähtö Stutthofiin keskittymään leirille.  Ne, joilla on #voimaa, juovat Finlandiaa tai Messiasta ja avautuvat. Kauniita unia koti-Suomeen.

#gdansklive

–Mikko L.

Gdansk-ruokablogi, osa 1

Turkish Kebab & Cafe

Jotta hallitusvuoden päätösmatkasta jäisi jotain perinnöksi jälkipolville, julkaisemme taattua must-read-materiaalia jokaiselle Gdanskin matkaajalle – PorKyn hallituksen ruokablogi on täällä tänään. Luvassa on lahjomattomia, demokraattisesti tuottamiamme arvioita tämän neuvosto-Puolan merellisen helmen ravintotarjonnasta. Ekstroina tarjoamme nykyään mafiakeisari Don Kyyhkynä tunnettavan härkäkopomme kommentteja.

Su 15.12.

Turkish Kebab & Cafe

Gdanskissa ateriointi oli aloitettava pikaruo’alla, koska bussifarssista aiheutunut laittoman kova nälkä. Kohteeksi valikoitui vanhan kaupungin pääkadun varrella sijaitseva turkkilaisten ylläpitämä pieni, muttei niin sympaattinen kebab-paikka. Keittiön puolelta huudeltiin noutamaan valmiita tuotteita armeijan mieleen tuoneella volyymilla. Ravintola muistutti parvensa myötä arkkitehtuurisesti kotoista Cafe Elbaa, mutta siihen yhtäläisyydet sitten jäivätkin. Ilmassa, jota olisi voinut leikata veitsellä, leijui niin voimakas krääsä, että tila muistutti turkkilaista saunaa. Vaikka ilmasto oli trooppinen, lihasta oli silti saatu paikoin kylmää. Pelko siitä, että kuteet lemuavat kebabilta loppureissun, aiheutti pikaisen poistumisen.

Arvosana: 2/5

Kresowa

Kresowa

Aivan huoneistomme välittömässä läheisyydessä sijainnut Kresowa keräsi seurueeltamme ihailevia katseita jo päivällä, joten päätimme olla lähtemättä merta edemmäs kalaan ja illastaa ihan vieressä. Tämä osoittautui maailmanluokan virheeksi. Kansallispukuiset tarjoilijat, mummolasta varastetut pöytäliinat ja klassinen musiikki loivat Anastasia-tunnelmaa ja saivat seurueen häpeämään alipukeutuneisuuttaan. Ruoka osoittautui kuitenkin täysin puitteisiin epäsopivaksi ja aiheutti vertauksia Sofian aterioihin. Henkilökuntakin kusetti vastaamalla punaviinitilaukseen kantamalla pöytään georgialaista ja bulgarialaista saatanan makeaa ja paskaa litkua, jota ei edes vaivauduttu kaatamaan laseihin asti. Plussaa kuitenkin ihanista, pitkistä viinilasien jaloista.

Don Kyyhkyn kommentit: Päällisin puolin paskaa. Hinta-laatu-suhde ihan päin helvettiä. Seinät olivat päällekäyviä ja lamput saatanan paskaisia. Ei ansaitse ravintolan titteliä, kutsuisin ruokalaksi.

Arvosana: 2/5

To be continue, kuten täälläpäin tapaavat kirjoittaa. 

#gdansklive

–Mikko L.

Haikein terveisin..

Joulun lähestyessä alkaa taas yksi vuosi olla paketissa. Vuoteen on jälleen mahtunut paljon; opiskelijoiden edunajamista, vaaleja, uusia tuulia ja huikeita bileitä! PorKy ry:n hallitus vuosimallia 2013 haluaakin kiittää mahtavaa jäsenistöämme loistavasta menneestä vuodesta:

Suurin piirtein vuosi sitten pidimme uuden hallituksen kanssa järjestäytymiskokousta innostuneen mielin, tuleva vuosi tulisi olemaan mitä mahtavin! Ja olihan se; vuosi alkoi yhteiskampus kohulla, josta selvittyämme käänsimme katseet tuleviin kymppivujuihin. Siinä välissä ehdin käydä useassa kokouksessa, palaverissa sekä tapaamisessa, opken, Porsen sekä KPVn tiimoilta, unohtamatta oman hallituksen kokouksia. Edessä häämötti ensimmäinen liittokokous sekä uuden markkinointi- ja viestintävastaavan valinta Susan siirtyessä uusiin haasteisiin. Ensimmäinen työntäyteinen hallitusvuoden puolikas meni todella nopeasti ja jäimme kaikki innolla odottamaan tulevaa.
Syksyllä uudet puput tulivat ryminällä ja aloitusviikko oli täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Yrjönkadun appro oli jälleen menestys ja teimmekin kävijäennätyksen. Edustajiston vaalit toivat lisäväriä syksyyn, samaten jännitys oman kyllin kohtalosta. Hallitus virkistäytyi ja allekirjoittanut kävi Budapestissa kera muiden ekonomi sekä kylteripuheenjohtajien miettimässä sefen tulevaa vuotta. Tämän lomassa ehdittiin reivata, saunoa ja juhlistaa vuotta galalla. Lisäksi äänestimme porkylle uuden hallituksen, joka on varmasti yhtä innokas kuin mitä me olimme vuosi sitten.

Vuosi lähenee loppuaan ja itse siirryn sivuun haikein mutta kiitollisia mielin.

-väistyvä pj Sini

On vaikea uskoa, kuinka nopeasti aika kiitää. Juurihan vasta aloitimme toimintamme verkostoituen SEFE-päivillä ja pähkäillen vuosijuhlien juhlapuhujaa ja esiintyjiä. Ja nyt ollaan tässä. Oma hallitusvuosi jo takana ja seuraava hallitus valmiiksi valittuna.

Vuosi on opettanut ja antanut minulle paljon; ainutlaatuista kokemusta yhdistystoiminnasta, suurten tapahtumien järjestämisestä, opiskelijoiden etujen huolehtimisesta sekä unohtumattomista tapahtumista ympäri Suomen. Puhumattakaan upeista ihmisistä, joihin olen vuoden aikana tutustunut, ja joista olen saanut mielettömän tärkeitä ystäviä. #ihanuut #angstirinki

Oloni tällä hetkellä on hyvin haikea, sillä onhan yksi aikakausi taas loppumaisillaan. Maanantait tulevat tuntumaan tyhjiltä ilman kolmetuntisia kokouksia ja keskiviikkoisin on varmasti aivan liikaa aikaa ilman perkolaattorin kanssa taistelua ennen ja jälkeen kahvihetken. Luotto seuraavaan hallitukseen on kuitenkin kova, olen varma, että hommat tulevat hoitumaan timanttisesti ja Porky jatkamaan nousukaartaan.

xoxo vpj Jochha

Kiitospuheiden, kättelyjen ja yhteenvedon aika on koittanut. Takana on naurettavan nopeasti kulunut vuosi. Vasta äskenhän viimevuotisessa syyskokouksessa puolivahingossa lähdin leikkiin mukaan ja pääsin vielä sisäänkin, vaikka vaalitentin vastaukset karkasivatkin pahasti huumorin puolelle. Kertaakaan ei ole kuitenkaan tarvinnut katua, sillä käteen on jäänyt rutkasti muutakin kuin pari mapillista kuitteja: ennen kaikkea valtava määrä eeppisiä hetkiä huikeassa porukassa (TJEU: #angstirinki, #parhaatkamut). Nyt on helppo sanoa, etten olisi saanut opiskeluajastani puoliksikaan näin paljon irti ilman hallitusvuotta, enkä todellakaan olisi edes tajunnut, mistä olisin jäänyt osattomaksi. Vaikka ensi vuoden hallitushaku jo menikin (potentiaalinen joukkio saatiinkin, melkein edeltäjänsä veroinen) ja tämä on karmea klisee, niin voin suositella ainejärjestöaktivismia lämpimästi – Elastista siteeratakseni meil on oikeesti viel siistimpää ku milt se näyttää ulos.

Iloista hyasienttien aikaa itse kullekin PorKyn jäsenelle, 

– @m1k00

Vuosi 2013 alkoi hieman hämmentyneenä, ei ollut oikein käsitystä siitä mihin sitä oli taas itsensä mukaan tunkenut. Alussa vähän tunnusteltiin, että millaista tämä hallitustyöskentely nyt sitten on. Pidettiin muutama kokous, vedeltiin suuntaviivoja keväälle ja nakiteltiin webmasterille hommia. Ensimmäinen todellinen kosketus hallitustyöskentelyyn saatiin Helsingissä SEFE-päivien muodossa. Nähtiin Hallituslaisia ympäri Suomen ja vaihdeltiin ranskalaisia poskisuudelmia. Illalla biletettiin kosteissa merkeissä ja tytötkin luopuivat proggiksessa jo paidoistaan. Webmasterimmekin veti alkuvuoden stressiä helpottaakseen itsensä todellisiin linkkuihin ja lausui filosofisia näkemyksiään pitkin iltaa. SEFE-päivät jatkuivat Kylteri-päivien merkeissä ja tavalliset rahvaatkin saapuivat pelipaikoille. Silti meillä oli hauskaa. Tämä kyseinen viikko olikin yksi niistä hienoimmista viikoista hallituksesta, kaikki oli uutta ja hauskaa. Pitkin vuotta on toki kertynyt lukematon määrä ratkiriemukkaita muistoja, niin hallitusporukan keskinäisistä kohelluksista, kuin myös ympäri Suomen suuntautuneista Vuosijuhla-matkoista. Oikeita hommiakin painettiin, mutta aina pilke silmäkulmassa.  Alun hämmennyksen jälkeen ei ole hetkeäkään tarvinnut katua päätöstä lähteä mukaan hallitustoimintaan. Vuoteni oli ruusuilla tanssimista (toisinaan myös pöydillä).

Vilpittömästi kaikkia kiittäen,

Väistyvä Yrityssuhdevastaava,

Saku Vaihinen

Viimeinen vuosi on sisältäny paljon: bileitä, kokouksia, verkostoitumista ja unohtumattomia muistoja. Opettavainen ajanjakso on tarjonnut arvokasta kokemusta mm. projektityöskentelystä, sidosryhmäsuhteiden hoitamisesta sekä vastuullisuuden merkityksestä. Kulunut vuosi onkin tarjonnut opiskeltujen teorioiden rinnalle mielekästä käytännön työskentelyä ja näkemystä.

Vastapainoksi kaikelle viralliselle toiminnalle hallitusvuosi on myös tuonut mukanaan unohtumattomia vuosijuhlia, railakkaita sitsejä sekä koomisia muistoja. Vuoden yhtenä kohokohtana oli ehdottomasti kylterihallituksille järjestettyjen SEFE-päivien sitsit. Saman katon alle kokoontui hurja määrä aktiivisia toimijoita aina Helsingistä Ouluun. Illan meno kiihtyi myös sen mukaiseksi: paidattomia ihmisiä, hävinneitä muistikuvia sekä himokkaan pariskunnan rikkoma vessanpönttö kruunasi huippupäivän. Mitä muuta voisi sitseiltä toivoakaan?

-Nico

Katsoin ennen tämän blogitekstin kirjoittamista omia aiempia kirjoituksiani tänne ja totesin että varjele, kyllä on ollut paljon asiaa. Toisaalta. Onhan kyse tärkeistä asioista, kun puhutaan PorKyn toiminnasta ja sen kehittämisestä. Päätin kuitenkin, että tällä kertaa pidän huonot vitsit ominani ja etten myöskään aloita uutta kappaletta kysymyksellä tai mainitse hashtagia kirjoituksessa yli kolmea kertaa.

Kulunut syksy PorKyn markkinointi- ja viestintävastaavana on ollut kaiken kaikkiaan ikimuistoinen. Pupujen aloitusviikko, historian suurin Yrjönkadun Appro ja mieleenpainuvat pikkujoulut kruunasivat tämänkin syksyn erittäin onnistuneesti. Tässä vaiheessa on kuitenkin syytä kiittää teitä kaikkia possuja, jotka olette aktiivisuudellanne mahdollistaneet kaikkien eri tapahtumien järjestämisen ja porilaisen kylterikulttuurin ylläpitämisen.

Täytyy myöntää että hallituspestistä luopuminen vetää mielen yhtä haikeaksi kerta toisensa jälkeen. Huolimatta siitä, että tiedän ensi vuoden markkinointi- ja viestintävastaavan hoitavan homman paremmin kuin hyvin ja kehittävän toimintaa entisestään, on todettava taas yhden aikakauden päättyvän PorKyn historiassa kun ainejärjestömme saa järjestyksessään 11. istuvan hallituksensa vuoden vaihteessa. Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin #YOLO #angstirinki

XO, Jarkko

Vuosi alkaa lähennellä loppuaan ja on aika jättää haiken mielin pesti hallituksessa ja siirtää vastuu seuraavalle, joka saa kokea toivottavasti yhden parhaista vuosistaan hallitustoiminnan parissa. Kun vuosi takaperin olin tullut valituksi PorKyn hallitukseen, olin näihin aikoihin vielä hieman hämmentynein mielin enkä oikein osannut aavistaa mitä tuleman pitää. Kaikki kehuivat, että tästä tulee elämäsi paras vuosi, tapaat uusia ystäviä ja vuoden päästä et halua uskoa, että nyt se on ohi. No, tämä kaikki oli täysin totta! Vuosi on ollut kieltämättä opiskeluaikani antoisin ja mukavin. Olen tavannut uusia ihmisiä ja pitänyt hauskaa ympäri Suomea ja nyt minun on todella vaikea uskoa, että pestini on päättymässä. Vuoden mittaan olen myös oppinut paljon uutta asiaa. Koulutuspolitiikka kiinnosti minua jo entuudestaan, mutta en osannut ajatella kuinka pysyvän jäljen tämä pesti jättäisi. Aion edelleen pysyä aktiivisena koulutuspolitiikan kehittämisessä vaikka vastuutehtävissä en toimikaan. Parhaita hetkiä vuoden mittaan ovat olleet SEFE päivät, vuosijuhlat sekä verkostoituminen muiden kylterikaupunkien opiskelijoiden kanssa. En aio löpistä vuodestani tämän enempää, mutta kiitos kaikille, jotka uskoivat minuun vuosi sitten ja toivottavasti olen edes osittain täyttänyt odotuksenne!

 -Mikko H

Mennyttä vuotta on mahdotonta kuvailla lyhyesti ja muutamalla sanalla. Kuitenkin mikä ehkä omasta mielestä on ollut kaikkein huikeinta ja samalla yllättävintä on se, kuinka palkitseva vuosi monessa asiassa on ollut. 
En olisi ikinä voinut kuvitellakaan kun vuosi alkoi tammikuussa, että omasta hallitusporukasta tulee niin läheinen. Koen, että sain oikeasti 8 ystävää. Huikealla porukalla on myös huikeaa tehdä hommia. Vuosi on opettanut ihan älyttömästi kaikesta – organisoinnista, itsestäni sekä aikaisemminkin mainitusta yhteistyöstä sekä lukemattomista muista asioista.
Tässä kohtaa on hankala summata vuotta, eikä sitä oikein edes ymmärrä, että vuosi todella alkaa olla lopuillaan eikä pian tämä kokoonpano toimi hallituksessa. En voisi kieltää, että samalla on pientä haikeutta. Kuitenkin ehdottomana ykkösenä fiiliksissä on odotus ja innostus ensi vuoteen. Tiedän mitä kaikkea hallitusvuosi voi tuoda mukanaan. Tuleva vuoden 2014 porukka on varmasti vähintään yhtä huikea ja saadaan tehtyä taas jotain vielä huikeempaa.

Näihin sanoihin, kerrassaan huikeeta! 

-Roosa

Aivan mahtava hallitusvuosi takana, ja tästä on hyvä jatkaa vuoteen 2014. Uusi vuosi tuo mukanaan uudet kujeet, sillä pesti vaihtuu webmasterista rahuriksi. PorKyn brändiä ja graafista ilmettä tuli hiottua tänä vuonna uusien nettisivujen muodossa, ja koska niin sanotusti kehitys kehittyy, niin uskon, että ensi vuonna tullaan näkemään taas jotain uutta.

Ensi vuonna jatkuu!

Joona

Näihin tunnelmiin PorKyn hallitus 2013 päättää kautensa, lähettää uudelle hallitukselle reippaan onnenpotkun ja toivottaa koko jäsenistölleen sydämellisesti rauhallista Joulua ja railakasta uutta vuotta!

Mahtavat kiitokset kuluneesta vuodesta!

Yours Sincerely

PorKyn hallitus 2013

Hallitusvuoden viimeisiä karkeloita

Kuin silmäräpäyksessä vierähtäneen hallitusvuoden ymmärtää oikeasti lähestyvän loppuaan vasta kun seuraavan vuoden hallitus valitaan. PorKyn hallitus vuodelle 2014 valittiin yhdistyksen sääntömääräisessä syyskokouksessa Somassa 20.10. Superjännittävien vaalien tuloksena saatiin ensi vuodelle varmasti hyvin pätevä ja taas rakkaan yhdistyksemme toimintaa eteenpäin vievä hallitus, siitä ei ole epäilystäkään. Nykyisten, kohta hallituksesta eläköityvien, hallitusystävieni kanssa keskusteltaessa päällimmäisinä mietteinä illan päätyttyä olivat kuitenkin: ”Mitä jos en halua luopua pestistäni?”, ”Mitä teemme maanantai-iltaisin kun ei olekaan kokousta?” ja ”Meidän täytyy keksiä lisää sisältöä elämällemme!” 

Onneksi syyskokous ei kuitenkaan ollut täysin hallitusvuoteni päätös, vaan pääsin vielä viettämään kaksia upeita vuosijuhlia samaisella viikolla. Perjantaina 22.10 yliopistokeskuksemme ylioppilasyhdistys Pointer ry juhli 25 vuotista taivaltaan. PorKyltä olikin mukana hyvä edustus, eikä tuhoakaan aiheutettu liikaa. Vuosijuhlien aikana saimme nauttia erinomaisesta ruuasta, hyvistä puheista ja viihdyttävistä ohjelmanumeroista.  Illan ylpeyden aihe oli varmasti oman Pointer pj:mme, Juuso Östermanin, saama kunniamerkki yhdistyksiä lähentävästä toiminnastaan.  

Lauantaina 23.10 keräsimme Roosan kanssa kimpsut ja kampsut jo ennen kukon laulun alkua ja suuntasimme ajovalot kohti kotoisaa Turkua. Turussa meitä odottivat jännät paikat, sillä edessä olivat Merkantila Klubbenin 85-vuotis juhlat ja kielimuuri. Cocktail –tilaisuuden tervehdyksen kahta lausettakin oli harjoiteltu jo parin päivän ajan etukäteen. Onneksemme huomasimme jännityksen rassaavan myös muita kylterihallituksia ja pärjäsimmekin oikein hyvin, tapamme mukaan lotkauttamalla pari vitsiä ;) Itse vuosijuhlat järjestettiin Maskussa upeissa puitteissa! Seura oli erinomaista, ruoka oli erinomaista ja illan ohjelma erinomainen. Illan ylpeyden aihe lauantaina oli varmasti yhteiskuva Angry Birds –ikonin, Peter Vesterbackan, kanssa. Vesterbacka oli MK:n aikaisempana varapuheenjohtajana juhlapuhujana ja piti puheen Angry Birdseistä, mikäli ymmärsin oikein.. Päivä oli meille Roosan kanssa hyvin pitkä ja parhaat jatkot löytyivätkin mäkkäriltä McFeast aterioiden seurasta.

Tiesimme jo etukäteen sunnuntain kruunaavan koko mahtavan viikonloppumme!  Aamulla suuntasimme aurinkoisessa ilmassa Afterski sillikselle, joka järjestettiin Turun jokirannassa, Manillassa. Paikka oli upea, aikaisemmin siellä on tullut käytyä lähinnä häiden merkeissä, mutta tietenkin Bättrefolk järjesti siellä Silliksensä. Sillisruokaa löytyi pizzamätöstä, herkkuihin, salaattiin ja graaviloheen. Ja mikä parasta, jatkoilla esiintyi Frööbelin palikat!! Amazing! Sillis päättyi kohdaltamme kuitenkin hieman kesken, sillä matkamme oli tarkoitus jatkua vielä takaisin Poriin hallitustenvaihtoon. Bussimatka Turusta Poriin sujui mukavasti ja Porissa meitä odottikin jo Maisterin kuljetus Reposaareen. Reposaaressa ilta alkoi uuden hallituksen perehdyttämisellä. Keskeisimpinä aiheina olivat koulutuspolitiikka, uusi Kylli ja suhteet sidosryhmien kanssa. Kaikki uuden hallituksen jäsenet perehdytettiin tehtäviinsä myös henkilökohtaisesti, jonka jälkeen päästiin porukalla syömään ja saunomaan. Loppuilta sujuikin sitten erittäin hyvissä tunnelmissa hallitushenkeä kehittäen niin muodoin..

Vaikka hallitustyö on vienyt vuoden mittaan paljon aikaa, on se kaikki ollut sen arvoista. Uusia ystäviä muilta kylteripaikkakunnilta sekä omasta mahtavasta hallituksesta, uskomattomia kokemuksia ja tapahtumia, käytännön kokemusta yhdistystoiminnasta jne.. Haikein tunnelmin lähdetään kohti vuodenvaihdetta ja viimeisiä kokouksia nykyisen hallituksen kanssa. Onneksi vielä on vuotta hetki jäljellä ;)

xoxo

Vpj Jochha

Pörssi ry 45 vuotta

Allekirjoittanut oli tuskin ehtinyt vielä karistamaan edellisviikkoisen Probban vuosijuhlan juhlahumua hartioiltaan ja kiilloittamaan lakerikenkiään, kun oli jälleen aika suunnata Porista heti kukonlaulun aikaan kohti Jyväskylää, missä Pörssi ry juhlisti 45. vuosijuhliaan. Cocktail-tilaisuudessa kuvittelimme hetken ajan olleemme hyvin valmistautuneita lahjojen suhteen tuomalla niin jaloviinaa kuin punaviiniä, mutta pian saimme kuitenkin todeta muiden kanssa jääneemme kakkosiksi lahjan suhteen, sillä Tampereen boomarit räjäyttivät pankin työntämällä sisään kopiokoneen  hihittelyiden saattelemana. Sen lisäksi, että kopiokoneen uumenista löytyi mm. vitsejä kokonaiset 12 sivua ja Jaloviina-pullo, niin se pääsi myös heti hyötykäyttöön baaritiskin muodossa, kun sen päällä pyöräytettiin drinkit koko Pörssin hallitukselle.

Cocktail-tilaisuudesta siirryimme iltajuhlaan, ja kun kaikki olivat päässeet istumaan, niin palohälyttimet alkoivat soimaan liiallisesta kuumuudesta. Iltajuhla oli palohälytyksestä huolimatta mahtava: ruoka oli herkullista ja sitä oli riittävästi, juhlapuhe pysyi inhimillisissä mitoissa ja etenkin daamit olivat kauniita. Tästä olikin hyvä siirtyä vuosijuhlien jatkoille, jossa meille tarjottiin jälleen herkullista ruokaa (oli muuten uskomattoman hyviä patonkeja). Patonkien lisäksi pääsimme nauttimaan riittävästä nesteytyksestä ja bilemusasta. Koska fiilis oli jatkoilla huikea, niin PorKyn edustajien kauniimpi osapuoli saattoi mahdollisesti jopa kiivetä pöydälle tanssimaan, mutta kiistämme sen, että kyseinen pöytä olisi hajonnut tämän seurauksena.

Seuraavana aamuna suuntasimme Pörssin hehkutetulle sillikselle, ja matka sillispaikalle alkoikin lupaavasti, sillä pääsimme kuuntelemaan laadukkaita vitsejä heti bussin lähdettyä liikkeelle. Kovat odotuksemme silliksestä lunastettiin heti: open bar ja erilaisilla ruuilla ja hedelmillä katettu pöytä takasivat, että päivästä tulisi eeppinen. Vaikka pörssiläiset olivatkin ilmeisesti väsyneitä edellisiltaisista vuosijuhlista, niin ulkkarit jaksoivat reivata senkin edestä. Menossa oli mukana myös ruokapöydästä viety reivi-ananas, jolla pelattiin mm. jenkkifutista. Sillis oli niin sanotusti iki”muistoinen”, ja paluumatka huipentui Roosan kertomiin vitseihin. Viikonloppu oli kaiken kaikkiaan aivan mahtava, kiitos siitä kuuluu Pörssille ja mukana olleelle juhlakansalle!

-Joona

Hallitustoiminnan monet kasvot

Viikot vierii ja on aika taas raapustella markkinointi- ja viestintähäirikön terveisiä hallituspestin takaa (sieltä missä ruoho on aina vihreämpää).

Edellisten someteesien jälkeen en halua saarnata PorKyn somestrategiasta tai twitterin merkityksestä sisällöntuotannon kannalta vaan mieluummin sellaisesta aiheesta, joka teitä toivottavasti oikeasti kiinnostaa.

Millaista on oikeasti toimia nuoren ja erityisen aktiivisen ainejärjestön hallituksessa?

En pysty puhumaan kuin omasta puolestani, mutta kuluneet kaksi vuotta ovat tuoneet opiskeluaikaani sellaisen lisän mitä olisi todella hankala vaihtaa pois jälkikäteen. Maanlaajuiset verkostot, uudet ystävät ja kaverit, ainutlaatuiset kokemukset ulkopaikkakunnilla jne jne. Samat jutut tulette varmasti kuulemaan meiltä kaikilta tämän vuoden hallituslaisilta, mutta myös kaikilta edellisiltä aktiiveilta, jotka ovat itse asiassa työllään luoneet perustan tämän päivän PorKylle.

Näitä superlatiivein koristeltuja lauseita on varmasti vaikea uskoa, jos kuva ainejärjestötoiminnasta on se mikä helpoimmin ulospäin näkyy. Keskiviikkoisin nakkihommissa keittämässä kahvia, siivoamassa sitseillä ja kaitsemassa ihmisiä milloin missäkin kissanristiäisissä.  – ”En minä ainakaan halua pilata omaa opiskeluaikaani tällaisella riesalla?”

Et varmasti, eikä sinun täydykään vaikka näkisit hieman vaivaa yhteisen hyvän eteen. Yksittäiset pettymykset viidentoista minuutin siivouksesta ovat hyvin pieniä siihen verrattuna, kuinka paljon toimiminen hallituksessa todellisuudessa opettaa ja kasvattaa. PorKyn kaltaisen järjestön kulurakenteen ja toiminnan ymmärtäminen on käytännössä verrattavissa pienen yrityksen liiketoimintaan, ja ajoittaisten vastoinkäymisten kohtaaminen opettaa käsittelemään asioita myös henkilökohtaisessa elämässä. Myös tulevaisuuden työmarkkinoista puhuttaessa pöydällä on jatkuvasti yksi tärkeä taito: tiimityöskentely. Hallitusta parempaa paikkaa tiimityöskentelyn opetteluun on mielestäni vaikea löytää. Kun yleensä yhdeksän hyvinkin omapäistä ihmistä on järjestämässä sadoille ihmisille mieleenpainuvaa tapahtumaa, niin silloin jokaisen on oltava valmis tekemään kompromisseja ja pelaamaan täysillä tiiminä yhteisen päämäärän eteen.

Onko hallituksessa toimiminen sitten yhtä juhlaa? On ja tavallaan taas ei. Kahden kuluneen vuoden aikana on ehtinyt sattumaan yhtä ja toista, joskus hauskempaa ja joskus dramaattisempaa, mutta kaikki tämä on enemmän tai vähemmän kasvattanut allekirjoittanutta matkalla armeijan saappaista tulleesta poikasesta kohti nuorta aikuisuutta ja tulevaa ekonomin tutkintoa. Myönnettäköön kuitenkin että ehdottomasti hauskimmat hetket opiskeluaikani ovat olleet tiiviisti kytköksissä hallitustouhuihin tavalla tai toisella. Esimerkiksi omien vuosijuhlien tai Yrjönkadun appron järjestäminen koko hallituksen voimin ovat PorKyn supertapahtumia, joiden onnistunut järjestäminen antaa sellaisia onnistumisen tunteita joita on hyvin vaikea hakea muualta. Puhumattakaan niistä ainutlaatuisista tapahtumista ulkopaikkakunnilla, joihin osallistuminen olisi ollut mahdotonta ilman omaa panosta ainejärjestömme toimintaan Porissa.

No entäs sitten se opiskelu ja valmistuminen? Opintojen eteneminen ja valmistuminen on huomattavasti enemmän kiinni henkilökohtaisesta motivaatiosta opiskelua kohtaan kuin toimimisesta ainejärjestön hyväksi. Itse asiassa hiljattain lukemani tutkimuksen mukaan ainejärjestötoiminnassa mukana olleet ovat suorittaneet opintonsa jopa keskivertoa nopeammin ja päässeet mielekkäästi työelämään mukaan jo varhaisessa vaiheessa uraa. Onko syynä sitten aito kiinnostus yliopiston ilmapiiriä kohtaan vai hallitustoiminnassa harjaantuva organisointitaito? Sitä en osaa sanoa, mutta on selkeästi olemassa yksi tekijä, joka yhdistää kaikkia kylteriainejärjestöissä toimivia ihmisiä ympäri Suomen. Ainejärjestöjen toimintaan hakeutuu pääasiassa sosiaalisia ja kyvykkäitä henkilöitä, jotka ovat valmiita kantamaan vastuuta. Heidän kanssaan on lähtökohtaisesti helppo tehdä yhteistyötä ja tutustua siinä samassa, mikä saattaa johtaa jopa elinikäisiin ystävyys- tai työsuhteisiin. Toki kyvykkäitä ihmisiä on paljon myös ainejärjestötoiminnan ulkopuolella, jopa huomattavasti enemmän, mutta kun uhraa aikaa toisten puolesta, oppii itse paljon.

Mitä seuraavaksi? On tullut taas se aika vuodesta kun kuhina seuraavan vuoden hallituksen kokoonpanosta käy kuumana. Kenestä kenellekin jatkaja ja kuka olisi pätevin tekemään ja mitä? Helpotuksekseni voin todeta ollessamme PorKyssä siinä asemassa, että kyvykkäitä ja päteviä ihmisiä löytyy roppakaupalla enemmän kuin täytettäviä paikkoja on ensi vuoden hallituksessa. Toivottavasti olemme kuluneen syksyn aikana onnistuneet rohkaisemaan teitä näkemään hallitustoiminnan hyvät puolet ja saaneet teidät kiinnostumaan ainejärjestömme toiminnasta siinä määrin, että saamme parhaat mahdolliset toimijat viemään PorKyn perintöä eteenpäin. Kuka sitten todella on paras? Se ei onneksi ole nykyisen hallituksen eikä kenenkään yksittäisen ihmisen päätettävissä, vaan uudesta hallituksesta äänestetään koko ainejärjestömme kesken keskiviikkona 20.11. vaali-illassa syyskokouksen yhteydessä Bar Somassa. Anna siis itsellesi mahdollisuus olla paras ja tule tutustumaan hallitustehtäviin maanantaina 11.11. Akavan tiloihin ja jätä hakemuksesi sunnuntaihin 17.11. mennessä. Sillä se hakemus tulee olemaan pääsylippusi ikimuistoisimpaan opiskeluvuoteesi ikinä, jota et varmasti tulisi vaihtamaan mistään hinnasta.

YOLO, XO

Jarkko

Koulutuspoliittista pohdintaa

Turun Yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikkö on päättänyt vuodelle 2014 uusien aloituspaikkojen määrän. Aloituspaikkoja oli vuonna 2013 yhteensä 100 joista 50 oli yo-pohjaisia ja 50 erillisvalinnan opiskelijoita eli maisterivaiheeseen tulevia opiskelijoita, jotka ovat jo suorittaneet alemman korkeakoulututkinnon. Vuonna 2014 aloituspaikkojen määrä pysyy edelleen samana, mutta rakenne muuttuu hieman. Yo-pohjaisten opiskelijoiden sisäänottoa lasketaan huikeat 20 % eli ensi vuonna koulussamme aloittaa vain 40 kauppatieteiden ylioppilasta. Koulutusohjelmiin on tullut myös muutoksia; vuonna 2014 alkaa ensimmäisen kerran uusi maisteriohjelma, joka tulee korvaamaan Hyvinvointialan liiketoimintaosaamisen maisteriohjelman sekä Luovan talouden maisteriohjelman. Uusi Asiantuntijaorganisaatioiden liiketoimintaosaamisen maisteriohjelma on kohdistettu hyvin pitkälti aikuisopiskelijoille, jotka ovat olleet työelämässä jo jonkin aikaa. Kyseiseen maisteriohjelmaan otetaan sisään 30 uutta opiskelijaa sekä sen lisäksi erillisvalinnan kautta pääaineisiin valitaan 30 opiskelijaa. Tulevana vuonna siis opiskelijakuntamme tulee koostumaan 40 yo-pohjaisesta ja 60 maisterivaiheen opiskelijasta. 

 Suurin huolenaiheeni kyseisessä muutoksessa on ainejärjestötoiminnan jatkuvuus. Yo-pohjaisen sisäänoton laskeminen on äärimmäisen huono asia ainejärjestötoiminnan jatkuvuuden kannalta, sillä suurin osa ainejärjestön aktiiveista on juuri yo-pohjaisia opiskelijoita. Jotta toimintaa voitaisiin kasvattaa tai jatkaa samalla volyymillä tulisi Poriin saada enemmän tai vähintään saman verran yo-pohjaisia opiskelijoita kuin ennenkin. Niin valitettavaa kuin se onkin, harva maisteriopiskelija on enää kiinnostunut olemaan toiminnassa aktiivisesti mukana, koska he ovat usein jo nähneet sen mitä opiskelijaelämä on. Tärkein asia opiskelussa tietenkin on sen tuoma koulutus, joka auttaa ihmisiä pärjäämään myöhemmässä elämässään, mutta on hyvä pitää mielessä että opiskeluaikana kaupungissa viihtyminen on lähes yhtä tärkeä asia. 

 Mielestäni olisi erityisen tärkeää, että myös Poria voitaisiin pitää yliopistokaupunkina vaikka meillä ei täällä omaa yliopistoa olekaan. Tärkeää on myös huomata se, että Porin Kylterit ovat pienestä koostaan huolimatta kaikkein aktiivisin ainejärjestö koko kaupungissa ja se on pyrkinyt tuomaan Poria aktiivisesti "maailmankartalle" myös muissa kaupungeissa. Monelle Porin yksikköön valitulle opiskelijalle tärkeä tekijä aloituspaikan vastaanottamisessa on juuri se, että maine Porin Kyltereiden yhteisöllisyydestä on kiirinyt edelle. 

 Toivon todella, että jatkossakin Porissa koulutettaisiin kauppatieteiden kandidaatteja. Olisi todella sääli mikäli kävisi niin, että yo-pohjainen sisäänotto Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikköön lopetettaisiin ja sitä myötä jo kymmenen vuotta hyvin hoidettu ainejärjestötyö käytännössä kuolisi. Tämä kyseinen ilmiö on huomattavissa muiden Porin yliopistokeskuksessa operoivien ainejärjestöjen toiminnassa. Porin Kylterit tunnetaan muissakin kylterikaupungeissa pienestä iästä ja koostaan huolimatta ja sitä pidetään äärimmäisen aktiivisena ainejärjestönä. Se on varmasti yksi tärkeimmistä elementeistä mitä tulee Porin opiskelijakulttuurin luomiseen ja samalla myös Porin vetävyyteen opiskelijakaupunkina.

 Mikäli opetus- ja kulttuuriministeriön suunnitelmat määräaikaisesta korkeakoulupaikkojen lisäämisestä tulee toteutumaan, kauppatieteiden maistereita tullaan kouluttaman viiden vuoden aikana 1050 lisää hakijasuman purkamisen nimissä. Jos suunnitelmat toteutuva toivon, että se tulee näkymään myös Porissa yo-pohjaisten sisäänotossa. Tässä kirjoituksessa en lähde ottamaan sen enempää kantaa onko tämä koulutuspaikkojen lisäys valtakunnallisesti hyvä asia. Lisää koulutuspaikkojen lisäämisestä voi lukea Suomen Ekonomiliiton kannanotossa.

 http://www.sefe.fi/tiedotteet/-/asset_publisher/hEHdAi8YIb6W/content/ajankohtaista-perusteita-ekonomien-koulutusmaarien-lisaamiselle-ei-ole?p_p_auth=VQy2ux5p 

Mikko H KOPO

TuKY 63 v.

On koittanut jälleen vujuraportin aika. Tällä kertaa perjantain ja sunnuntain välinen yö kului Turussa, jossa rakas naapurimme TuKY – anteeksi, Turun KY – juhli 63. vuosijuhliaan ja tapahtumaa kunnioitti läsnäolollaan myös koko hallituksemme. Viikonloppu sai lupaavan alun, kun vastoin kaikkia odotuksia onnistuimme niukasti välttymään färssiltä ja saapumaan melkein ajoissa cocktail-tilaisuuteen, parahiksi omalle vuorollemme muistamaan paikallisia Pori-aiheisella lautapelillä. Markkinointi- ja jaloviinavastaavamme ammattimaisista otteista huolimatta toisen lahjamme, valmiiksi tyhjennetyn pullon, viimeistely jäi ikävästi puolitiehen (julkinen anteeksipyyntö oman suoritukseni johdosta). Mercatorin pitkänomainen rakenne teki tilaisuuden seuraamisesta ajoittain vaivalloista, ja onnitteluvuoromme jälkeen moni meistä keskittyikin ennen kaikkea takarivissä somettamiseen.

Tästä ei ole muuten vielä juotu.

Varsinaiseen juhlaan arvokkaat puitteet tarjosi VPK:n talo, jossa kaksi kolmasosaa PorKy:stä yhdistettynä yhdellä enklaavilaisvahvistuksella muodosti oman seurueensa. Tunnelma oli kirjaimellisesti tiivis, eikä vähiten siksi, että välittömään läheisyyteeni oli sijoitettu koulutuspoliittisen vastaavamme härkämäiset reidet. Sikapöytämme ohella positiivista Satakunta-kuvaa levitti myös juhlapuhuja Juuso Enala, joka värikkäässä puheessaan valisti kuulijoitaan muun muassa siitä, miten hänen entinen kotipaikkansa Ulvila on tullut tunnetuksi murhaajistaan. Vaikka ruokailu venyi lähes yöhön saakka, kului ilta varsin rattoisasti, mitä nyt konferenssipuhelut keskeyttivät ja pakottivat poistumaan takavasemmalle tasaisin väliajoin – kuka tunnustaa soitelleensa Maisterin taskumattiin koko illan? Jatkopaikkaan meidät kyyditettiin tyylikkäästi uudenkarheilla Audeilla. Onneksi emme mahtuneet yhteen, sillä nyt Maisteri sai toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa ja tokaista kuljettajalle maailmanmiehen elkein kuolemattoman ”follow that car” -fraasin. Epämääräisen ja varsin tapahtumaköyhän Montulla, Parkilla ja Kauppatorin Hesburgerilla hortoilun jälkeen suunnattiin viimein Omenahotellille, jossa ennen nukkumaan siirtymistä herätettiin tietysti ensin aiemmin paikalle ehtineet huonetoverit.

Ikään kuin Silliksen lähtöaika 10.00 ei olisi muuten ollut riittävän aikainen, päätti naapurihuone avata pelin syöksymällä remuamaan ja popittamalla Robinia jo kohtuuttoman hyvissä ajoin. Bussimatkalla Rymättylään – jälleen paikalliselle VPK-talolle, hieman erityyliselle tosin – nautittiin terästetystä pillimehusta ja viihdytettiin kanssamatkustajia kertomalla vauvavitsejä.  Taisi sinne yksi Häijää-vitsikin joukkoon mahtua, sen saaman vastaanoton varmaan arvaatte. Perillä odottaneita fasiliteetteja voi huoletta luonnehtia timanttisiksi: komeat merinäköalat, valmiiksi katetut beer pong –pöydät, asiansa osannut DJ ja open bar. Silliksen riemukkaimmat virikkeet oli varattu kuitenkin omasta takaa, sillä osa Porin herrasmiehistä oli pakannut mukaansa high school –teemaan mainiosti sopineen hävyttömän ruman hevosnaamarin, johon sonnustautuneena oli ilmeisen hyvä heilua ympäriinsä vailla minkäänlaista kontrollia. Kävipä eräs hevonen kaikkien turvallisuusohjeiden vastaisesti uimassakin. Pori kunnostautui myös itsensä telomisessa: PJ:ltä taisi meni nilkka ja Maisterilta käsivarsi sekä pari niskanikamaa – hevosnaamariin pukeutumisen varjopuolia. VPJ saikin alituiseen olla kantamassa tiskin takaa kylmiä Red Bull –tölkkejä vammautuneiden kolhuja viilentämään. Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta iltapäivä oli törkeän hauska, ja se myös näkyi. Turussa sillispaikan lattioiden tuhoamisella on kuuleman mukaan jo perinteitä, eikä siivoamaan joutuneita päästetty liian helpolla tänäkään vuonna – katso kuva!

Onnettomat yöunet ja silmitön meno aamusta lähtien johtivat siihen, että nukkuminen alkoi ainakin omalla kohdallani jo paluubussissa, eikä toisaalta ihme, sillä sillis päättyi vasta klo 18 aikoihin (tälle hatunnosto, meillä loppuu aina kesken). Viimeisillä energioilla raahauduttiin Memory Timesiin syömään pizza ja ranskalaiset –yhdistelmää. Kerrassaan upea henkilökunta siellä muuten, sallii omat juomat. Loppuilta kului hotellihuoneessa, jossa Maisterin kanssa nauroimme itsemme tärviölle katsoessamme uudestaan ja uudestaan välittömästi kulttimaineeseen noussutta ”what the horse does in tuky sillis” –videota ja yrittäessämme ladata sitä YouTubeen, valitettavasti laihoin tuloksin. Kylään tulleet Vaasan edustajat taisivat pitää meitä hulluina. Muista aktiviteeteista mainittakoon lakanalle kaatuneen siiderin kuivaaminen peitolla (protip: ei siitä ainakaan hyötyä ole) ja sopomme teinivuosien suosikin Mc Manen hätkähdyttävään tuotantoon tutustuminen. Illan päätteeksi innokkaimmat suuntasivat vielä Turun yöhön vain todetakseen, ettei siinä enää siinä vaiheessa ollut järjen hiventä.

Kun yön uhka karkoitettu oli jo pois ja aamun kiuru kirkkaudessa soitti, seuraamme liittyi kotikulmilleen vaihteeksi palannut ystävämme J. Österman, jonka kanssa kruisailimme ympäri Turun keskustaa Kespan kierroksen hengessä. Kyseenalaiset ajolinjat onneksi hyvitti se, että auto oli Porin rekisterissä. Ennen kotiinpaluuta ehdittiin vielä maakuntamatkailla Hirvensalossa ja Littoisissa, joissa PorKyn #edustavampiaines ystävällisesti esitteli paikallisia nähtävyyksiä – eihän tällä enää mitään tekemistä vuosijuhlien kanssa ole, mutta tällaiselle itsensä ulkomaalaiseksi tunteneelle seurueen ylivoimaisesti epäturkulaisimmalle jäsenelle kyseessä oli joka tapauksessa hieno ja hyödyllinen ja siksi maininnan arvoinen kokemus. Vielä K-Marketista Vitaminwateria ja kynsilakanpoistoainetta, Myllyn Coffee Housesta palauttavat kahvit ja näin oli jälleen yksi raskas, mutta huikea reissu paketissa. Pahoittelut esseemittoihin karanneesta blogitekstistä.

XOXO,

Mikko L

Kotimaan excursio ja PJ-reissu Budapestiin

Noniiiin vihdoin saapui torstai ja kotimaan excursio. Kasilta väsyneet porkyläiset saivat lisäenergiaa täyteyistä patongeista ja tuoremehuista ja matkaan päästiin lähtemään. Oma rahastonhoitajamme tosin käytti firman etuja ja tilasi kuljetuksen noutamaan hänet ja muut Herralan asukkaat hieman lähempää. Bussimatka sujui nopeasti ja hyvin pienestä matkapahoinvoinnista huolimatta.

Ensimmäisenä yritysvierailuna oli Nordea. Kuudenteen kerrokseen kapuamisen jälkeen sydän sykki pelottavan lujaa ja olo oli tässä kohtaa jo melko kaikkensa antanut. Nordea antoi kuitenkin enemmän ja oli stereotyyppisiin pankkiesittelyihin verraten erittäin mielenkiintoinen. Esiintyjät hoitivat asiansa - eivät jaaritelleet, mutta kertoivat oleellisia asioita niin opiskelu- kuin valmistumisen jälkeiselle ajalle.

                     

Muutaman tunnin kaupunkisurffailun jälkeen oli aika siirtyä Edun herkkukeitaalle. Perus kotiruoka lihapullineen ja perunamuuseineen maistui nälkäisille excuilijoille. Täältä vatsat täysinä ja haalarit jalassa bussi suuntasi vielä toiselle ja samalla viimeiselle yritysvierailulle. Meltwaterille löysimme karttapalvelun avulla ja kipusimme taas kerran korkealle, tällöin tosin vain viidenteen kerrokseen. Meltwater oli yrityksenä täysin erilainen verrattuna Nordeaan ja antoikin näin mukavan, erilaisen ja samalla mielenkiintoisen vaihtelun. Meltwaterilla kuulijakunta oli todella huomioitu ja tarjoiluina oli mitä muutakaan kuin viiniä ja kaljaa.

                      

Päivä huipentui Hämeenkadun approon. Täällä Yrjönkadun approsta jo konkarit kiersivät Tampereen baareja toiset enemmän, toiset vähemmän. Katsastettua tuli muun muassa Porissakin tuttu Miami, Hullu poro, Cafe Europa (?) sekä Gloria. Ilta huipentui ahh niin ihanaan ja hehkeään Senssiin sekä tietysti e-l-a Elastiseen. Elastinen veti räjähdystehosteita täynnä olleen keikan hyvällä energialla ja siihen olikin hyvä päättää ilta. Bussi starttasi klo 2 takaisin Poriin. Bussissa oli tarjolla vielä yöpalaa, joten kenenkään ei tarvinnut matkata nälkäisinä takaisin. Ilmeisesti bussissa meno oli vielä jatkunut, mutta allekirjoittaneella ei siitä enää ollut mitään tietoa.

Samaan aikaan puheenjohtajamme Sini valmistautui SEFEn tarjoamaan Budapestin reissuun, tässä Sinin terveiset:

Vietin pidennetyn viikonlopun Budapestissa puheenjohtajapäivien merkeissä torstaista sunnuntaihin.  Ensimmäinen kerta lentäen Porista Helsinkiin oli elämys johon voisi tottua. Hankaluudet alkoivat kuitenkin Helsinki-Vantaalla, jossa ihmisiä oli enemmän kuin tarpeeksi. Tämä tiesi jonottamista jokaisessa mahdollisessa kohdassa. Ehdimme kuitenkin lennolle, joka tosin sekin oli myöhässä. Finnairin cateringin osaston ylityöajat olivat ylittyneet, joten saimme lennolle mukaan vettä, mehua sekä välipalakeksejä. Näitä runsaita eväitä odotimme lentokoneessa tunnin, mutta onneksi pääsimme lopulta lähtemään matkaan.  Edellisen päivän hallitusvirkistäytyminen painoi, joten uni lennolla maitti.

Budapestiin päästyämme KPV lähti etsimään ruokaa ja löysimme paikan, jossa olut oli halpaa ja ruokakin kohtuuhintaista. Ruoan saapumista tosin sai odottaa tovin jos toisenkin.

Perjantaina aloitimme päivän kierrellen kaupungissa sekä kaupoissa. Illalla oli tiedossa yhteisruokailu perjantaina saapuneiden kanssa. Ruoka oli sekoitus eurooppalaista sekä unkarilaista, pääruoka selvästikin jälkimmäistä, kaaliin käärittyä lihaa kaksilla eri perunoilla. Ruokailun jälkeen lähdimme tutkimaan paikallista yöelämää. Tämä reissu oli koitua jalkojeni viimeiseksi, kiitos päivällä ostettujen korkokenkien..

Lauantai oli asiapitoinen ja kokoustimme kylteri ja ekonomi puheenjohtajien kanssa yhdistystoimintaa, budjettia sekä kylteritutkimusta läpi käyden. Kokousrupeaman jälkeen lähdimme kaupunkikierrokselle, jossa näimme tärkeimmät palaset Budapestin historiaa. Tästä matka jatkui Tonava-illalliselle, jossa laulu raikasi ja ruoka maittoi. Jotta matka ei olisi mennyt pelkästään syömiseksi, päätimme varata risteilyn jälkeen beerbiken KPV käyttöön. Ideana tuossa on juoda olutta ison olutkärryn päällä, moottorina omat jalat. Kuskin ilmeet olivat mahtavia, harva haluaa polkea sateessa kaksi tuntia ympäri märkää Budapestia :D Kärryssä oli katto, ja päivän helteestä oli jäljellä vielä rippeet joten polkeminen oli oikein mukavaa. Harva pääsee spinning-tunnille Budapestin kaduille. Itse lähdin sunnuntai aamulla takaisin kohti Suomea, joten päivä meni matkustaessa. Sekä Finnair että VR olivat ajoissa! Kaiken kaikkiaan aivan mahtava matka :)

Kiitos vielä kaikille kotimaan excun kanssamatkaajille, it was simply great!

XO sopo & pj