Allekirjoittanut oli hädin tuskin ehtinyt palautua #Herrala:n viime
keskiviikkoisista kiintiösynttärihulinoista, niiden torstaisista jälkipyykeistä
saati katkerasta tappiosta kotiutuslyöntikisaan menneessä beerpong-ottelussa,
kun koittikin jo luvattoman aikainen perjantaiherätys ja aika lähteä
yrityssuhdevastaavamme Sakun kanssa kohti Lappeenrantaa. Siellä odottivat Enklaavin 22.
vuosijuhlat, joihin olimme itsemme PorKyn edustajiksi taktikoineet. Kiirettä
piti alusta alkaen, sillä vaikka saavuimme perille susirajalle jo
puoliltapäivin, ennätimme klo 16 alkaneeseen cocktail-tilaisuuteen
ruhtinaallisesti ainakin kolme minuuttia ennen h-hetkeä. Tämä menee
färssimäisen kaupunkisuunnittelun piikkiin, sillä paikallinen yliopisto ja
opiskelija-asunnot sijaitsevat Skinnarilan vapaavaltiossa kaukana kaikesta.
Jatkuva taksilla matkustaminen rankaisi kukkaroa kovalla kädellä, joten Porin
huomattavasti inhimillisempiä etäisyyksiä tuli ikävöityä.
Kun kokkaritervehdykset hämyisessä Giggling Marlinissa oli hoidettu pois alta,
juhlakansa kyyditettiin komeisiin puitteisiin itse vuosijuhlaan Imatran
linnamaiseen valtionhotelliin. Bussikuski oli huumorimiehiä ja kevensi tunnelmaa kruisailemalla yleisön pyynnöstä kunniakierroksia liikenneympyrässä. Vuosijuhlilla meno jatkui yhtä levottomana alusta alkaen,
mihin vaikutti mm. alituinen sitsilaulujen veisaaminen ja se, että ulkkikset oli
rajattu sivummalle omaksi sikaosastokseen. Henkilökunta vaikuttikin olevan paikoin hermoromahduksen partaalla.
Matka jatkoille sujui rattoisasti bussin mikrofoniin huudeltuja huonoja
vitsejä kuunnellessa. Mielenpainuvaa oli myös se, että perille Lamposaaren
lavalle (Olikohan se edes sellainen? No, sinne olen ainakin checkannut
Foursquaressa) oli mentävä lossilla. Matkalla joku uhosi uivansa saaresta
takaisin, Pörssin edustajan kanssa taas päätimme vakaasti etsiä ja lämmittää
saunan – molemmat uhkaukset jäivät onneksi toteuttamatta. Narikassa vaihdoimme
takkimme kämmenselkään tussattuihin numeroihin, itselleni annettu 70 oli vielä
ihan ok, mutta Koivun veljeksistä vanhemman kättä koristanut 69 ei kovin paljoa
naurattanut paluumatkalla. Virtasten voimalla jatkoilla painettiinkin sitten
aina jonnekin viiteen asti ja nukkumaan päästiin aikanaan kuuden paremmalla puolella.
Sillisteemana oli ”Saimaa Shore” – sattuipas sopivasti. Bakkanaalit
avattiin pieni- ja vapaamuotoisilla sitseillä, jotka pian sentään lyötiin
pakettiin osallistujien fokuksen karkaillessa pahemman kerran. Tarjoilut olivat
parasta A-luokkaa: mm. hartaasti odottamiamme Mäkkärin juustohamppareita ja pekonia
(!, aivan lyömättömän hyvä idea). Virvokkeet kumottiin tietysti red cupseista,
mistä tulikin mukavan kotoisa olo. Muuten toteutus noudatteli tuttua ja hyväksi
havaittua kaavaa: löytyi bändit, sumopainipuvut, pomppulinnat ja paljut.
Yleisen tunnelmankaan suhteen ei moitteille jäänyt sijaa.
Silliksen jälkeen vietimme epämääräisen mittaisen ajanjakson keskustassa
en-tiedä-kyllä-yhtään-kenen asunnossa ja siitä jälleen GM:ään (PorKy-tarralla sisään).
Loppuillan ja -yön suunnitelma kävi pian selväksi, sillä baarista löytyi
osasto, jossa DJ oli luokkaa 5/5, eikä tanssilattialta tarvinnut harkita
poistuvansa. Lisäksi ainakin Enklaavin hallituslaisen pyytämänä lähinnä
Cheekistä koostuneet biisitoiveet täytettiin kiitettävällä varmuudella ja
ripeydellä – yrityssuhteet ”Gemmin” suuntaan selvästi hoidettu viimeisen päälle.
Bonuksena toki ”Timantit on ikuisia” soi pyytämättäkin varmasti neljään
otteeseen.
Kaikki hyvä kuitenkin loppuu aikanaan. Sunnuntai kului junassa lamaantuessa
ja pehmeän laskun arkeen tarjosi nelituntinen hallituksen iltakoulu ensi vuoden
toimintasuunnitelman parissa. Univelkojen maksu jatkuu yhä, onneksi sentään
vähään aikaan ei ole mitään mainittavia rientoja tiedossa... Eiku. No, kuten
Maisteri saattaisi sanoa: jos tää ois helppoo, ni kaikki tekis tätä.
Fiksumpi olisi ottanut kuvia, jotta blogipostaus ei näyttäisi näin ankealta, mutta kiinnostuneet saavat nyt tyytyä tutkimaan osoitetta facebook.com/SvvPaparazzi.
Tahtoa vaikeisiin hetkiin toivottaen,
Mikko L
kirjoitettaessa soivat (City.fi:ssäkin on hei tällänen):
Cheek – Parempi mies ft. Samuli
Edelmann
Kim Cesarion – Brains Out
Drake – Hold On, We’re Going Home ft. Majid Jordan