Teatteria ja ufojuttuja

Viime viikko oli taas kerran vähän vauhdikkaamman puoleinen ja välillä mentiin pää kolmantena jalkana. Vuosijuhlien suunnitelmia hiottiin vielä kohdilleen hallituksen kokouksessa ja vuju-iltakoulussa. Tiistaina päästiin etuoikeutetusti katsomaan TuKYn Speksiä, joka tänä vuonna kiertueellaan piipahti myös ensimmäistä kertaa Poriin. Porin Kehräämö oli täpötäynnä niin porkyläisiä, Porin Seudun Ekonomeja kuin muitakin porilaisia. Katsojille tarjottiin speksiä parhaimmillaan kolmen tunnin mittaisena ja lukuiset "omstart"-huudot takasivat monivivahteisen näytöksen. Saimme nauttia karismaattisista ja upeista näyttelijäsuorituksista, mahtavasta musiikista, useista tanssikohtauksista sekä taidokkaista improvisointinäytteistä. Yleisön toivomuksesta lavalla kuultiin suomen lisäksi myös saksaa, venäjää, ranskaa ja ruotsia, nähtiin poikaläheisyyttä, tanssikohtauksia ja roolinvaihtoja, sekä viihdytettiin niin yllättävillä äänenmurroksilla kuin Aki Kaurismäki -tyylillä. Toivottavasti tästä alkaisi uusi perinne ja myös ensi vuonna porkyläiset pääsisivät harjaannuttamaan kulturelliuttaan.

Perjantaina pääsimme edustamaan omaa ainejärjestömme seitsemän tunnin junamatkan päähän Joensuuhun Optimi ry:n vuosijuhlille. Perjantaipäivä lähti siis käyntiin jo aamuvarhain ja Joensuun rautatieasema saavutettiin noin kahden aikaan iltapäivällä ilman suurempia kommelluksia. Vaikka Joensuu oli molemmille matkaajille tuntematon kaupunki, ei kartanlukijaa tarvinnut rautatieasemalle saavuttaessa arpoa, sillä meitähän odotti autokyyti valmiina aseman pihalla ja pääsimme vaivattomasti majapaikkaan. Hienoa palvelua, Optimi! Tunsimme olomme suorastaan kuninkaallisiksi. Majoitus oli kuin viiden (tai no ehkä vaan neljän) tähden hotellissa, sillä pääsimme superystävällinen ja mukavan parin kaksioon viikonlopun ajaksi. Optimin vuosijuhlat starttasivat yliopistolla cocktailtilaisuudella, jossa paikalle saapuneet ainejärjestöt esittivät tervehdyksensä. Toisin kuin ehkä eräs nimeltä mainitsematon emoyliopistomme ainejärjestö, PorKy oli kaikkien muiden tavoin ajallaan ja antoi murrosikää saavuttavalle 12-vuotiaalle Optimille "Legopalikoista leopardikalsareihin"- kirjan lahjaksi, jotta murrosiän mukana tuomat muutokset eivät aiheuttaisi suuria järkytyksiä. Lisäksi asiaan kuuluvasti polkaistiin synttäripullosta korkki ja tarjottiin kulaukset alaikäiselle ainejärjestölle.

Itse iltajuhla vietettiin lämmintunnelmaisessa Lehmo Cuisinessa, josta aukesi kaunis näkymä perinteiseen suomalaiseen järvimaisemaan. Ohjelma oli pidetty mukavan tiiviinä, joten syömiselle ja seurustelulle oli varattu hyvin aikaan. Tunnelmaltaan iltajuhla oli hyvin sitsimäinen, mutta säilyttäen kuitenkin vuosijuhlalta vaadittavan arvokkuuden. Jatkopaikalle eli jonnekin keskelle ei mitään siirryttiin bussikuljetuksin puolen yön jälkeen. Kun pahin suolaisennälkä oli selätetty pitsalla,

täytti juhlakansa seuratalon lattian ja tanssi dj:n soittamien biisien tahdissa. Vauhdikas ilta päättyi vasta viideltä, kun bussit noutivat viimeiset juhlijat ja kuljetti takaisin Joensuun keskustaan.

Muutaman tunnin levollisen unen jälkeen vaihdettiin frakit ja iltapuvut haalareihin ja suunnattiin silliaamiaiselle. Space-silliksellä perinteisen kaavan mukaan tarjottiin nälkäisille "laihdutusruokia" ja uutta nousua vauhditti teeman mukaiset ufoshotit. Paikalta löytyi myös sauna ja palju, sekä gladiaattoritaisteluareena pomppulinnatyylisesti. Taistelu tosin tuotti joillekin ongelmia, sillä pienellä jalustalla seisominen oli parissa promillessa jo vaikeaa itsessään. Loistava bändi keräsi väsyneimmätkin juhlijat hyppimään BoomKahn rytmiin. Sillisbussin palattua Joensuuhun kuuden maissa Laura aloitti paluumatkansa enklaavilaisten seurassa kohti etelää kun taas Retu päätyi muutaman mutkan kautta silliksen jatkojen etkoille paikallisten kylterien luokse. Kun 50-neliöiseen asuntoon tungetaan reilu parisenkymmentä kauppatieteilijää, on tiivis tunnelma ja kovaääniset seuralaulut taattu.

Kaikkiaan aivan uskomaton viikko. Suuremmista yliopistoista tuttu speksikulttuuri saavutti taas hieman enemmän jalansijaa Porissa. Mieletön vuosijuhla Joensuussa mielettömien ihmisten kanssa. Uudet kaverit ja kontaktit ympäri Suomen. Kiitos TuKY-speksi, Optimi ry, koko Joensuun juhlakansa, sekä erityisesti meidät majoittaneet emäntä ja isäntä ja kanssamme majoittuneet oululaiset. Jokainen teistä vaikutti siihen, että meidän viikkomme oli näin ikimuistoinen.

Love,

Laura ja Retu 

A- ja B-näyte

Nyt kun lähes kahden viikon jälkeen on toivuttu edellisviikon riennoista, on aika taas vähän kerrata mitä on tullut tehtyä. PorKyn alkuvuoden kiistatta kovinta bileviikkoa, jota oli jo ehditty odottaakin, vietettiin viikolla 10. Luvassa oli sitsaamista ja Pointerin jokavuotinen laskettelureissu Himokselle, jonne lähti tänäkin vuonna massiivinen PorKy-edustus.

Keskiviikkona 5.3. PorKyn kovimmat juhlijat, sekä ne ulkkikset jotka olivat paikalle päässeet, suuntasivat kohti Paluksen kylätaloa viettämään olympialaisten jälkipelejä. PorKyn biletiimi oli pistänyt paikat kondikseen ja mestoilla nähtiinkin jos jonkin näköistä kelkkailijaa ja kiekkoilijaa. Pienistä teknisistä vaikeuksista huolimatta sitsit sujuivat moitteettomasti, pitkälti toastien kokemuksesta ja ammattitaidosta johtuen. Bilekansan kovin kestosuosikki Häkkinen räjähti ilmoille heti alkuun niin kovalla intensiteetillä, että jokainen huomasi ilmassa olleen suuren urheilujuhlan tunnun.

 Illan suurimpiin kohokohtiin lukeutui myös hallituksen herkiltä äänihuulilta ilmoille kajahtanut, jo maanlaajuista mainettakin niittänyt, upea semmari-versiointi ”PorKy”. Niin hauskaa on ilmeisesti ollut, ettei allekirjoittaneelle ole loppuillasta jäänyt paljon yksityiskohtia muistiin. Jatkoja kuitenkin vietettiin Somassa, missä meno oli vähintäänkin samalla tasolla kuin itse sitsipaikalla ja jatkoille jätettiinkin viimeisimmät mehut, mitä oli jäänyt olympialaisista jäljelle.

Torstaina 6.3. Aamu valkeni upeana Yliopistokeskuksen innokkaille skimbaajille. Matkaan päästiin edellisillasta johtuneesta aamujumituksesta huolimatta lähes ajallaan ja reissu saatiin käyntiin. Perillä Himoksella odottikin vain tykkilumesta valkoinen mäki, joten kovimpien rinnehirmujen toiveet puuterilumesta ja mettäreiteistä jäivät vain haaveiksi. Meininki nousi päivän mittaan tasaisesti, mutta kokomustaan pukeutunut rinneministeri Timmipeppu piti huolen, ettei hauskanpito äitynyt liian hurjaksi. Iltapäivästä PorKyn kovimmat rinnetaiturit olivatkin jo niin yhtä rinteiden kanssa, että Himoksen bokseista nähtiin parhaimmillaan jopa X-geimeistä tuttuja temppuja. 

Laskujen jälkeen siirryttiin mökkeihin viettämään iltaa koko kansan voimin. Viimevuotisesta poiketen jatkoja ei vietetty ”Himoksen Herralassa”, vaan Länsi-Himoksen parimökeissä. Meno ei tästä kuitenkaan kärsinyt, vaan pienemmät tilat tekivät tunnelmasta vain huikeamman. Yön pikkutunneille(ja vähän suuremmillekin) asti jatkuneen juhlinnan pystyi tunnistamaan seuraavana päivänä bussissa nuokkuneiden matkaajien kasvoilta. Epäselväksi ei jäänyt oliko edellisenä päivänä ollut hauskaa. Kiitokset vielä huippureissusta Pointerille!

-Tiki

Kielikylpyä Hankenilla

Hanken – mikä se on? Jokin ruotsinkielinen laitos jossainpäin Helsinkiä, jossa puhutaan jotain Porin murrettakin vieraampaa kieltä: ruotsia. Ennakkoluulot kyseistä oppilaitosta kohtaan leijailivat jossain atmosfäärin tienoilla ja ensiajatukset tyypillisistä hankenlaisista toivat mieleen henkilön siemailemassa punssia purjehduskengät jalassa ja, jonka leuka on suunnattu kohti taivaita meitä tavallisia kuolevaisia halveksuvalla tavalla.

Ensiajatukset ylivertaisista ihmisistä osottautuivat kuitenkin vääriksi kohtalaisen nopeasti, sillä cocktailtilaisuus ammotti tyhjyyttä, eikä syy ollut ihmisten lukutaidossa, vaan virheellisessä tiedossa virallisessa juhlaohjelmassa. Noin neljäsosa kutsuvieraista (minä mukaan lukien, hyvä PorKy!) saapui paikalle ajoissa esittämään virallisen tervehdyksensä; loput tulivat paikalle noin tunnin myöhässä. Asia ei kuitenkaan häirinnyt, sillä pääsimme lieventämään ruotsiksi esitetyn tervehdyksen mukanaan tuomaa paniikkihäiriötä boolimaljan hellään syleilyyn paljon odotettua aiemmin. Erityismaininta täytyy kuitenkin myöntää Ky:n edustukselle, joka saapui paikalle vasta iltajuhlaan 2,5h myöhässä. Olihan se silti ymmärrettävää, sillä matka kadun toiselta puolelta oli varsin pitkä.

Cockareiden jälkeen oli luvassa Solen akt, jossa kuultiin erilaisia puheita sekä palkittiin toiminnassaan ansioituneita hankenlaisia erilaisin kunnianosoituksin sekä stipendein. Olin jo aiemmin kuullut kauhutarinoita tilaisuuden tylsyydestä, mutta päätin varoituksista huolimatta suunnata tieni kohti solen aktia, joka osottautui järkyttäväksi virheeksi. Tilaisuus oli yhtä aurinkoinen ja kuiva kuin Saharan autiomaa. Perinteisistä puhujista oma suosikkini oli Hankenin oma rehtori. Hänellä oli hallussaan kaikki loistavan puheen elementit: puhujanpönttöön nojailu, epämääräinen mumina sekä puhe oli katsekontaktin perusteella suunnattu vieressä olleelle kasville. Puolentoistatunnin piinan jälkeen poistuin onnellisena juhlasalista – se oli ohi.

Iltajuhla vietettiin Crowne Plazalla Helsingissä, jossa hieno juhlatila ja parhaimpiinsa pukeutuneet ihmiset nostivat juhlatunnelman kattoon jo ennen virallisen osuuden alkua. Juhlan hienoutta korosti 7,5e maksanut olut, sekä 10e hintainen GT. Pientä kritiikkiä täytyy kuitenkin antaa sausage festiltä vaikuttaneesta pöydästä (9 miestä ja 1 nainen), johon minutkin oli plaseerattu. Tervetuliaispuheen jälkeen koitti todellinen yllätys: illan toastmaster ei ollutkaan hankenlainen, vaan Draco Malfoyltä näyttävä imitaattori. Saimme illan aikana kuulla enimmäkseen Tarja Halosen heleää ääntä, sekä tuli pakkaa välillä sekoittamaan Elisabeth Rehnkin.

 Vuosijuhlien menu oli mysteeri, sillä jokin viisas taho (=älykääpiö) oli saanut päähänsä, että ruokalistan kirjoittaminen ranskaksi oli astetta parempi idea. Kielitaidottomuuteni seurauksena fiilis oli kuin venäläistä rulettia pelatessa, enkä onneksi ollut asian kanssa yksin, vaan pöytäseurueestani kahdeksan muutakin olivat samassa veneessä. Luodeilta kuitenkin vältyttiin ja alkuruoka osottautui erinomaiseksi. Salaatti kätki sisäänsä itämaisia makuja ja muistutti todella paljon eksoottisen Farang –ravintolan makuja, joita todella harvoin saa kokea missään. Pisteet siitä! Pääruoan eteen saatuani odotukset nousivat korkealle: lanttumuusia, papuja, herkullista kastiketta sekä naudanlihasta tehty pihvi. Otin haarukan käteeni, asetin veitsen lähtöuomille ja valmistauduin elämykseen – olin valmis. Karmaiseva totuus iski kasvoille tuhannen purjeveneen voimalla, kun pihvi osottautui liian kypsäksi, sekä sitkeys muistutti lähinnä kengänpohjaani. Yhden osa-alueen epäonnistuminen ei kuitenkaan illallista kaatanut, vaan annankin sille arvosanaksi 4,5/5 erinomaisten viinien, Meukowin sekä alkuruoan takia. Jälkiruoka oli onneksi todella hyvää, kuten kuvasta näkyy.

Tarjo Halosen nukkuma-ajan tultua juhlakansa siirtyi kerrosta alemmas tanssimaan live-bändin tahtiin. Näky ei muistuttanut perinteisiä vuosijuhlia, joissa ihmisten tanssiaskelet vievät suoraan baarin puolelle, vaan ihmiset todella tanssivat. Osa muistutti lähinnä humalaista heilumista, mutta osalla tanssiaskel oli todellakin hallussa, ja lattiamatosta huolimatta paikalla oli todellisia parkettien partaveitsiä. Viimeisetkin ennakkoluulot murtuivat tässä kohtaa, sillä verkostoituminen suomen kielellä ei tuottanut ongelmia ja paikalta oli helppo bongata myös paikallisia känniääliöitä, jotka viestivät kansainvälisesti tunnetulla kielellä: nelivetomaisella liikkeellä, että viina maistuu täälläkin.

Illan jatkuessa siirryttiin Casalle after partyihin, joissa juomat olivat huomattavasti halvempia, tunnelma oli vapautuneempi ja ilmasto muistutti lähinnä sademetsää: kuuma & kostea. Puitteet olivat sanoinkuvaamattoman upeat, meininki käsin kosketeltava, mutta pitkä päivä alkoi kuitenkin vaatia veroaan.  Parin tunnin kuluttua oli aika suunnata narikkaan, ottaa järkyttävän iso goodie bag (sinne olisi todennäköisesti myös seuralainen mahtunut, mutta jätettiin kokeilematta tällä kertaa) mukaansa sekä suunnata taksilla yöpaikalle. 

Med vänlig hälsningar,

Nico