TÄMÄ EXCU JA TULEVAISUUS
Modjes!
Pari viikkoa sitten lähdin ehkä elämäni
jännittävimmälle matkalle, olo oli hieman erilainen kuin perus Tukholman
reissuun lähdettäessä! Lähes päivälleen vuosi sitten kun minulta kysyttiin
Porkyn vaalitentissä minne suuntaisin exculle jos minut valittaisiin kopoksi
vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä; Ruotsi ja Tukholma. Tämä kysymys tuli jostain syystä hieman
puskista, vaikka toki tiesin että kopo vastaa excun järjestämisestä. Tästä
huolimatta Tukholman päätin kohteeksi tuolla sekunnilla ja nyt excun kokeneena
en kadu valintaani pätkääkään. Ensimmäiset valmistelut aloitin jo viime maaliskuussa
kun hallituksen kanssa päätettiin kohde ja mietittiin mitä siellä oikein
tehtäisiin. Voin sanoa, että nyt jos koskaan oli hyvä aloittaa hommien teko
ajoissa, koska valmiilla pohjalla oli paljon helpompi tehdä järjestelyjä.
Lisäksi oli mukavaa hoitaa järjestelyjä sopivaan tahtiin noin puolen vuoden
ajan välillä aktiivisemmin, välillä vähemmän aktiivisesti.
Kun lähdimme matkaan jännitys iski päälle
bussissa. Vaikka olin tehnyt kaikki järjestelyt etukäteen ja tarkkaan, sekä tiesin
mitä on luvassa, niin silti ajatus koko paletin pitämisestä kasassa pyöri
mielessä. Ryhmämatkalla on niin monta muuttujaa, että jo yhden asian
meneminen suunnitelmien vastaisesti voi muuttaa kaiken. Jännitys rupesikin ehkä
hieman paistamaan kopon käytöksestä, mutta silti kynsiään pureskelevan kopon
vastaus Lauran kysymykseen “jännittääkö?” oli luonnollisesti ei.
Kuitenkin päästyämme terminaaliin
ja saatuani ylihintaisen laimean bissen käteeni, jännitys alkoi hiipumaan ja odotus
kasvamaan! Menomatkalla bisset maistui myös muille ja en tiennytkään millaisen seikkailun jo menomatka saisi aikaiseksi! Erään samperin
huonekaverini edesottamukset olivat varsinkin suorastaan ilmiömäisellä tasolla
ja ilta sisälsi mm. sivistynyttä keskustelua sotahistoriasta, freestyleräppiä,
tanssilattian dominointia etceteraa, etceteraa! Myös urheiluaktiviteetteihin
löydettiin harrastemahdollisuus, luonnollisestikin hytin käytävältä, jossa
beerpongpallot lensi ja janovirvokkeet virtasivat!
|
Tässä on Väiski luonnollisissa oloissa |
Seuraavana aamuna olikin railakas
aamuherääminen. Kello 07:30 hyppäsimme Kurpan Aapeen riemubusiin, josta matkamme jatkui
kohti aamupalaa. Pieni lepo ja ruoka tekikin eetvarttia ajankohdan huomioon
ottaen ja klo 11:00 oli vuorossa ensimmäinen yritysvierailumme iZettlelle.
Vaikka itse sanonkin, niin parempaa yritystä olisi ollut vaikea saada.
Vierailun isäntä toimi Martin iZettlelta ja hänen tapansa kertoa yrityksestä,
bisneksestä ja yrityskulttuurista sai varmasti yhden
jos toisenkin miettimään työskentelyä iZettlella. Lopuksi saimme vielä
yritykseltä lahjaksi iZettle-laitteen, joka kruunasi koko vierailun!
|
Tytöt ja uusi värväys tiimiin |
Matkamme jatkui iZettlelta kohti
kauppakamaria ja suurlähetystöä, jossa meille pidettiin napakka puolentoista
tunnin setti Ruotsista ja erityisesti bisneksen teosta länsinaapurissa. Täytyy
kyllä sanoa, että esitys muutti täysin kuvani elämästä Ruotsissa,
käsittämätöntä miten byrokraattinen joku maa voi olla! Ei nää meidän
lörtsykohut ole mitään esim. Ruotsin asuntokauppaan verrattuna.
Yritysvierailujen jälkeen olikin aika
painua hotellille kaupungin kautta hakemaan kaivattua lepoa, joka tuli aika
otolliseen paikkaan parin tunnin yöunien ja 9 tuntia kestäneen Tukholmaan
tutustumisen jälkeen. Illalla kävimme vielä metsästämässä noin puolentoista
tunnin ajan ravintolaa, joka ei olisi ollut ääriään myöten täynnä. Luojan lykky, että viimein silmiini kantautui hieman syrjässä ollut rafla ja ärsyttävä pikkunälkä saatiin taltutettua. Ruokailun jälkeen oli
mystisen Under Bronin metsästyksen aika. Allekirjoittaneen suureksi
pettymykseksi UB:n sinänsä leppoisan oloinen portsari ei hyväksynyt vuotta
liian nuorta kopoa sisään ja oli aika lähteä häntä koipien välissä takaisin kohti
hotellia.
Match
day
|
Könsimonsterit away |
Launtai oli päivä, jota olin fiilistellyt
jo perjantaina. Futista heti ilta-päivällä, mikä voisi olla parempaa? Porkyn
huligaaniosaston kera matkustin fanikulttuurin mukaisesti metrolla pelipaikoille ja voi
pojat, että oli hyvä matsi! Pelinä ei todellakaan mitään mullistavaa, mutta
tunnelma fanikatsomossa oli erinomainen! Hurahdin itsekin pariksi tunniksi
Djurgårdenin “faniksi” ja lauloin huonolla ruotsin kielen taidollani minkä
ymmärsin. Adde Johansson chantti soi edelleen välillä päässä.
|
ADDE,ADDE, ADDE JOHANSSON! |
Pelin jälkeen menimme koko porukan voimin
syömään Grönejägareniin, jossa voidaan sanoa ensimmäisen kunnon jupakan
puhjenneen. Pieni rakentava keskustelu venyi puolen tunnin väännöksi ruokailun
loputtua ja viestin perille menemisestä ei ole vielä tänäkään päivänä varmuutta. No oma
pihvini oli ainakin ihan jees, vaikka paikka olikin vähän kyseenalainen.
Ruokailun jälkeen suuntasimme Tukholman
yöelämään, jossa pääsimme kokemaan piriluolan ja perussiistin paikan samassa
baarissa! Yläkerran puhtoisemmalla puolella pääsin itse käyttämään ainutta
vahvuuttani edukseni, kun koulumme it-miljonääri Santeri Ojalan innovatiivisen
Microsoft-pohjaisen bisnesidean myynti alkoi Britannian veljille. Käyntikortti
jäi muistoksi ja jos olisi sopimuspaperi ja kynä ollut mukana, niin varmasti
diili myös!
|
Mies ja pohjoismaita suurempi potentiaali |
Easy
like Sunday morning
Sunnuntaina oli todella pirteä olo jo heti aamusta
mukavan launtai-illan jälkeen ja oli aika suunnata kulttuurikohteiden kimppuun!
“Aamulla” kello 11:30 49 hurjan joukko oli mysteerinomaisesti kutistunut
kahteenkymmeneen henkeen, mutta sen ei annettu haitata menoa. Kurppa olisi
jo yksinään riittänyt nostamaan tunnelman kattoon. Lähdimme ensiksi
vierailemaan kuninkaan luokse Drottingholmin linnaan. Vaikka opastetulle
kierrokselle en osallistunutkaan, niin pidin paikasta kovin ja paikan päällä olisi ollut nähtävää vielä pidemmäksikin aikaa kun puoleksitoista tunniksi.
|
Kultturellit taideharrastajat |
Drottingholmin jälkeen suuntasimme
katseemme kohti Sigtunaa, joka on Ruotsin vanhin kaupunki. Pieni, mutta
viehättävä. Oma vierailuni Sigtunassa sisälsi lähinnä käppäilyä ja ruokailun,
jossa alkoi jo tuntua väsymys eilisestä ja jutut menivät hieman levottomiksi,
joka on tietysti yksi onnistuneen reissun mittareista jo itsessään! Sigtunasta
lähdimme noin parin tunnin vierailun jälkeen ja takaisintulomatka Tukholmaan oli huikea
Aapeen ottaessa kunnolla roolia porukan tunnelman tahdittajana! Jos seuraava
kopo lukee tätä, niin muista kysyä miestä myös seuraavalle reissulle mukaan.
Last
call
Maanantaina oli vielä luvassa vapaata
ohjelmaa ennen lähtöä. Itse pääsin nauttimaan vapaasta ohjelmasta noin kolmen
tunnin ajan, jolloin kävimme erinomaisessa Sushibaarissa ja luonnollisestikin myös hautuumaalla. Loppuillan ja yön ohjelma oli varmasti jo kaikille selvä. Laivalle
astuttaessa menomatkan beerpong vaihtui omalta osaltani saksalaiseen
versioon, joka oli mahtavuutta alusta loppuun! Laiva oli tarjonnaltaan hieman
suppeampi kuin menomatkan paatti ja tällä kertaa ilta pyöri, jos mahdollista, vieläkin enemmän
hyttibileiden ympärillä. Toki kaljalla istuminen laivan ainoassa baarissa
punkkareiden kansa oli myös antoisa kokemus. Iltaan mahtui myös pientä jupakanpoikasta, mutta onneksi
henkilövahingoilta vältyttiin.
|
En ole varma mitä tässä tapahtuu |
Home
sweet home
Tiistai-aamuna olikin aika lähteä kohti
kotia, Poria. Aamun nimenhuudossa ensimmäistä kertaa koko reissun aikana pari
vesseliä oli hukassa, mutta onneksi pieni kierros terminaalisssa auttoi ja
veijaritkin löysivät tiensä bussiin. Bussimatka meni mukavasti nukkuen ja
reissusta toipuminen vaati myös kotona extralevon.
Summa summarum, mulla oli ainakin hauskaa
ja oli siistiä toteuttaa tämä! Kiitän koko hallitusta avunannosta ja
ideoistanne, en mä ite ois keksinyt näitä kaikkia juttuja tai osannut ajatella
aivan kaikkea yksin. Kiitos vielä uudestaan myös osaanottajille, olitte mahtava
porukka!
Pahoittelen myös jos tekstistä tuli turhan
pitkä, ajatus vain lähti rientämään enkä osannut kiteyttää reissua ainoastaan
yhdelle aaneloselle. Tämä on todennäköisesti viimeinen blogikirjoitukseni
rakkaan ainejärjestön blogiin, ja uudet tuulet alkavat puhaltamaan jo
keskiviikkona kun uusi hallitus valitaan. Ehdokaslistan nähtyäni en voi muuta
kuin odottaa jännityksellä. Taso on kova jo näin etukäteen
ajatellen ja huhut kertovat, että itse vaali-illassa olisi vielä muutamalla mustalla
hevosella iskun paikka. Eli vaikka et olisi itse lähdössä mukaan skabaan,
tule paikalle ja koe yksi vuoden parhaista tapahtumista! Vaali-illan fiiliksessä
on aina jotain spesiaalia ja pääset olemaan osa ensi kauden kokoonpanon
valitsemisessa.
Ei se
matka tapa vaan seura
-
Nure “Mika” Nurmela