keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Hakeako, vai eikö hakea...

Hellou fellow PorKylaiset!

Haku Biletiimiin on käynnistynyt ja mikä olisikaan otollisempi hetki jakaa teille omia kokemuksiani viime vuodesta Biletiimiläisen silmin. Ehkä saan jopa jonkun vakuutettua siitä, että tiimiin hakeminen on ideana loistava!
Amazing Pori Race syksyllä 2014

Biletiimi järjestää vuoden aikana kahdet hillittömät sitsit, loisteliaan Porky Galan, legendaarisen silliaamiaisen vuosijuhlaviikonlopun toisena päivänä, sekä huikean Amazing Pori Racen pupusille aloitusviikolla. Tiimin jäsenillä on vapaat kädet tapahtumien teeman, järjestämispaikan, tarjottavien ja somisteiden valinnassa, luonnollisesti budjettien rajoissa. Huomatessaan, miten oma käden jälki ja viikkojen työ johtaa onnistuneisiin juhliin ja pääsee aidosti vaikuttamaan vieraiden viihtyvyyteen, saa tapahtumista noin 100% enemmän irti. Muita äärimmäisen positiivisia puolia Biletiimin jäsenenä olemisessa on muun muassa yhteiset virkistäytymishetket, ilmainen osallistuminen juhliin, bilepassit, kullan arvoisen kokemuksen kerryttäminen tapahtumajärjestämisestä, tiimityöskentelystä sekä yritysten kanssa toimimisesta, upeat muistot ja mahdollinen etu hallitukseen hakua miettiville. Ja onhan se Biletiimi-merkintä vaikuttavan näköinen ansioluettelossakin, kun vaan vaihtaa nimen Tapahtumatoimikunnaksi. Toimii myös sponsorihakemuksissa.

Biletiimi Talviolympialaisten jälkipelit -sitseillä keväällä 2014
"Love me harder" - Porkky SEX 2014

Biletiimi keväällä 2014
Mutta onhan niitä aikoja ollut vuoden aikana, kun hommat ei ole mennyt täysin putkeen, mutta juuri ne hetket on niitä, jotka on kaikkein hupaisimpia jälkikäteen mietittynä. Kun juoksennellaan kyselemässä kylpytakkisilta naapureilta liitäntäjohtoa projektoria varten, plaseerauksia joudutaan vaihtelemaan vielä viime hetkillä (ihmiset rakkaat, ilmoittautukaa ajoissa!), esiintyjät peruuttavat viime hetkellä, silliaamiaiselle saadaan ennätyksellinen määrä ambulansseja, siivotessa sulkaboan höyhenet ja hauskat kondomiyllätykset eivät ota loppuakseen, erityisruokavaliot tuottavat päänvaivaa ja ilmapallot räjähtelevät silmille, tuntuu helposti hetkittäin siltä, että mahtaako tästä tulla yhtään mitään. Se tunne menee ohi, lupaan sen! Soman miekkosia lainaten; se mitä meillä ei ole, sitä ei tarvita. Kun juhlien jälkeen vieraat kertovat aidosti viihtyneensä, ei sitä onnistumisen lämmintä tunnetta korvaa mikään.

Ajallisesti koen Biletiimin vaatineen suhteellisen pientä panostusta, joten ne, jotka pelkäävät joutuvansa merkittävästi karsimaan luentoläsnäoloistaan, voivat nukkua yönsä rauhassa. Kun asioiden hoitaminen ei jää viime tippaan, ja tehtävien jako tiimiläisten kesken on tasapuolisesti toteutettu, hommat rullaavat lähes omalla painollaan. Itse tulen auttamaan ja neuvomaan teitä parhaani mukaan, ja pyrin pitämään huolen, ettei kukaan huku työmäärään ja tekeminen on kaikille mielekästä.

Biletiimin pojat, Arttu ja Matias, korjaamassa sitsien jälkiä
Niille, jotka vielä kutsuvat tätä arvokasta työtä tekeviä "Siivoustiimiksi" tai "Piikaryhmäksi" tai "SOL-joukkueeksi", haluan vakuuttaa, että koko vuoden aikana juhlien jälkien siivoukseen meni yhteensä noin kahdeksan tuntia. Ei tarvita erityistä Einsteinia, että saa lapioitua roskia jätesäkkeihin ja tartuttua mopin varteen. Siivouksen aikana ollaan porukalla käyty läpi edellisen illan kulkua ja taputeltu toisiamme olkapäille onnistuneesta illasta. Se siivous menee sujuvasti siinä sivussa ja samalla yhteishenki tiivistyy. Okei, olihan se silliksen jälkeinen urakka kamala, mutta siinä joutui kätensä ja haalarinsa likaamaan myös hallituslaiset. Ihmeen kaupalla juhlapaikka ollaan aina saatu palautuskelpoiseen kuntoon.


Te, jotka siis vielä epäröitte hakemuksen lähettämistä, älkää epäröikö! Sen sijaan, että vain saapuisitte tapahtumiin paikalle, pääsette itse ideoimaan ja toteuttamaan kaikille osallistujille mieleenpainuvan kokemuksen.  PorKy-hengen mukaisesti aina löytyy auttavia käsiä. Tapahtumavastaavana odotan jo innolla, että pääsen taas käärimään hihani teidän kanssanne. :)

Let's make some memories!



maanantai 17. marraskuuta 2014

TÄMÄ EXCU JA TULEVAISUUS

TÄMÄ EXCU JA TULEVAISUUS

Modjes!

Pari viikkoa sitten lähdin ehkä elämäni jännittävimmälle matkalle, olo oli hieman erilainen kuin perus Tukholman reissuun lähdettäessä! Lähes päivälleen vuosi sitten kun minulta kysyttiin Porkyn vaalitentissä minne suuntaisin exculle jos minut valittaisiin kopoksi vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä; Ruotsi ja Tukholma. Tämä kysymys tuli jostain syystä hieman puskista, vaikka toki tiesin että kopo vastaa excun järjestämisestä. Tästä huolimatta Tukholman päätin kohteeksi tuolla sekunnilla ja nyt excun kokeneena en kadu valintaani pätkääkään. Ensimmäiset valmistelut aloitin jo viime maaliskuussa kun hallituksen kanssa päätettiin kohde ja mietittiin mitä siellä oikein tehtäisiin. Voin sanoa, että nyt jos koskaan oli hyvä aloittaa hommien teko ajoissa, koska valmiilla pohjalla oli paljon helpompi tehdä järjestelyjä. Lisäksi oli mukavaa hoitaa järjestelyjä sopivaan tahtiin noin puolen vuoden ajan välillä aktiivisemmin, välillä vähemmän aktiivisesti.

Kun lähdimme matkaan jännitys iski päälle bussissa. Vaikka olin tehnyt kaikki järjestelyt etukäteen ja tarkkaan, sekä tiesin mitä on luvassa, niin silti ajatus koko paletin pitämisestä kasassa pyöri mielessä.  Ryhmämatkalla on niin monta muuttujaa, että jo yhden asian meneminen suunnitelmien vastaisesti voi muuttaa kaiken. Jännitys rupesikin ehkä hieman paistamaan kopon käytöksestä, mutta silti kynsiään pureskelevan kopon vastaus Lauran kysymykseen “jännittääkö?” oli luonnollisesti ei.

Kuitenkin päästyämme terminaaliin ja saatuani ylihintaisen laimean bissen käteeni, jännitys alkoi hiipumaan ja odotus kasvamaan! Menomatkalla bisset maistui myös muille ja en tiennytkään millaisen seikkailun jo menomatka saisi aikaiseksi! Erään samperin huonekaverini edesottamukset olivat varsinkin suorastaan ilmiömäisellä tasolla ja ilta sisälsi mm. sivistynyttä keskustelua sotahistoriasta, freestyleräppiä, tanssilattian dominointia etceteraa, etceteraa! Myös urheiluaktiviteetteihin löydettiin harrastemahdollisuus, luonnollisestikin hytin käytävältä, jossa beerpongpallot lensi ja janovirvokkeet virtasivat!

 
Tässä on Väiski luonnollisissa oloissa

Seuraavana aamuna olikin railakas aamuherääminen. Kello 07:30 hyppäsimme Kurpan Aapeen riemubusiin, josta matkamme jatkui kohti aamupalaa. Pieni lepo ja ruoka tekikin eetvarttia ajankohdan huomioon ottaen ja klo 11:00 oli vuorossa ensimmäinen yritysvierailumme iZettlelle. Vaikka itse sanonkin, niin parempaa yritystä olisi ollut vaikea saada. Vierailun isäntä toimi Martin iZettlelta ja hänen tapansa kertoa yrityksestä, bisneksestä ja yrityskulttuurista sai varmasti yhden jos toisenkin miettimään työskentelyä iZettlella. Lopuksi saimme vielä yritykseltä lahjaksi iZettle-laitteen, joka kruunasi koko vierailun!

 
Tytöt ja uusi värväys tiimiin

Matkamme jatkui iZettlelta kohti kauppakamaria ja suurlähetystöä, jossa meille pidettiin napakka puolentoista tunnin setti Ruotsista ja erityisesti bisneksen teosta länsinaapurissa. Täytyy kyllä sanoa, että esitys muutti täysin kuvani elämästä Ruotsissa, käsittämätöntä miten byrokraattinen joku maa voi olla! Ei nää meidän lörtsykohut ole mitään esim. Ruotsin asuntokauppaan verrattuna.

Yritysvierailujen jälkeen olikin aika painua hotellille kaupungin kautta hakemaan kaivattua lepoa, joka tuli aika otolliseen paikkaan parin tunnin yöunien ja 9 tuntia kestäneen Tukholmaan tutustumisen jälkeen. Illalla kävimme vielä metsästämässä noin puolentoista tunnin ajan ravintolaa, joka ei olisi ollut ääriään myöten täynnä. Luojan lykky, että viimein silmiini kantautui hieman syrjässä ollut rafla ja ärsyttävä pikkunälkä saatiin taltutettua.  Ruokailun jälkeen oli mystisen Under Bronin metsästyksen aika. Allekirjoittaneen suureksi pettymykseksi UB:n sinänsä leppoisan oloinen portsari ei hyväksynyt vuotta liian nuorta kopoa sisään ja oli aika lähteä häntä koipien välissä takaisin kohti hotellia.

Match day

 
Könsimonsterit away

Launtai oli päivä, jota olin fiilistellyt jo perjantaina. Futista heti ilta-päivällä, mikä voisi olla parempaa? Porkyn huligaaniosaston kera matkustin fanikulttuurin mukaisesti metrolla pelipaikoille ja voi pojat, että oli hyvä matsi! Pelinä ei todellakaan mitään mullistavaa, mutta tunnelma fanikatsomossa oli erinomainen! Hurahdin itsekin pariksi tunniksi Djurgårdenin “faniksi” ja lauloin huonolla ruotsin kielen taidollani minkä ymmärsin. Adde Johansson chantti soi edelleen välillä päässä.

ADDE,ADDE, ADDE JOHANSSON!




Pelin jälkeen menimme koko porukan voimin syömään Grönejägareniin, jossa voidaan sanoa ensimmäisen kunnon jupakan puhjenneen. Pieni rakentava keskustelu venyi puolen tunnin väännöksi ruokailun loputtua ja viestin perille menemisestä ei ole vielä tänäkään päivänä varmuutta. No oma pihvini oli ainakin ihan jees, vaikka paikka olikin vähän kyseenalainen.

Ruokailun jälkeen suuntasimme Tukholman yöelämään, jossa pääsimme kokemaan piriluolan ja perussiistin paikan samassa baarissa! Yläkerran puhtoisemmalla puolella pääsin itse käyttämään ainutta vahvuuttani edukseni, kun koulumme it-miljonääri Santeri Ojalan innovatiivisen Microsoft-pohjaisen bisnesidean myynti alkoi Britannian veljille. Käyntikortti jäi muistoksi ja jos olisi sopimuspaperi ja kynä ollut mukana, niin varmasti diili myös!

Mies ja pohjoismaita suurempi potentiaali





Easy like Sunday morning

Sunnuntaina oli todella pirteä olo jo heti aamusta mukavan launtai-illan jälkeen ja oli aika suunnata kulttuurikohteiden kimppuun! “Aamulla” kello 11:30 49 hurjan joukko oli mysteerinomaisesti kutistunut kahteenkymmeneen henkeen, mutta sen ei annettu haitata menoa. Kurppa olisi jo yksinään riittänyt nostamaan tunnelman kattoon. Lähdimme ensiksi vierailemaan kuninkaan luokse Drottingholmin linnaan. Vaikka opastetulle kierrokselle en osallistunutkaan, niin pidin paikasta kovin ja paikan päällä olisi ollut nähtävää vielä pidemmäksikin aikaa kun puoleksitoista tunniksi.

 
Kultturellit taideharrastajat

Drottingholmin jälkeen suuntasimme katseemme kohti Sigtunaa, joka on Ruotsin vanhin kaupunki. Pieni, mutta viehättävä. Oma vierailuni Sigtunassa sisälsi lähinnä käppäilyä ja ruokailun, jossa alkoi jo tuntua väsymys eilisestä ja jutut menivät hieman levottomiksi, joka on tietysti yksi onnistuneen reissun mittareista jo itsessään! Sigtunasta lähdimme noin parin tunnin vierailun jälkeen ja takaisintulomatka Tukholmaan oli huikea Aapeen ottaessa kunnolla roolia porukan tunnelman tahdittajana! Jos seuraava kopo lukee tätä, niin muista kysyä miestä myös seuraavalle reissulle mukaan.

Last call

Maanantaina oli vielä luvassa vapaata ohjelmaa ennen lähtöä. Itse pääsin nauttimaan vapaasta ohjelmasta noin kolmen tunnin ajan, jolloin kävimme erinomaisessa Sushibaarissa ja luonnollisestikin myös hautuumaalla. Loppuillan ja yön ohjelma oli varmasti jo kaikille selvä. Laivalle astuttaessa menomatkan beerpong vaihtui omalta osaltani saksalaiseen versioon, joka oli mahtavuutta alusta loppuun! Laiva oli tarjonnaltaan hieman suppeampi kuin menomatkan paatti ja tällä kertaa ilta pyöri, jos mahdollista, vieläkin enemmän hyttibileiden ympärillä. Toki kaljalla istuminen laivan ainoassa baarissa punkkareiden kansa oli myös antoisa kokemus. Iltaan mahtui myös pientä jupakanpoikasta, mutta onneksi henkilövahingoilta vältyttiin.

En ole varma mitä tässä tapahtuu




Home sweet home

Tiistai-aamuna olikin aika lähteä kohti kotia, Poria. Aamun nimenhuudossa ensimmäistä kertaa koko reissun aikana pari vesseliä oli hukassa, mutta onneksi pieni kierros terminaalisssa auttoi ja veijaritkin löysivät tiensä bussiin. Bussimatka meni mukavasti nukkuen ja reissusta toipuminen vaati myös kotona extralevon.

Summa summarum, mulla oli ainakin hauskaa ja oli siistiä toteuttaa tämä! Kiitän koko hallitusta avunannosta ja ideoistanne, en mä ite ois keksinyt näitä kaikkia juttuja tai osannut ajatella aivan kaikkea yksin. Kiitos vielä uudestaan myös osaanottajille, olitte mahtava porukka!

Pahoittelen myös jos tekstistä tuli turhan pitkä, ajatus vain lähti rientämään enkä osannut kiteyttää reissua ainoastaan yhdelle aaneloselle. Tämä on todennäköisesti viimeinen blogikirjoitukseni rakkaan ainejärjestön blogiin, ja uudet tuulet alkavat puhaltamaan jo keskiviikkona kun uusi hallitus valitaan. Ehdokaslistan nähtyäni en voi muuta kuin odottaa jännityksellä. Taso on kova jo näin etukäteen ajatellen ja huhut kertovat, että itse vaali-illassa olisi vielä muutamalla mustalla hevosella iskun paikka. Eli vaikka et olisi itse lähdössä mukaan skabaan, tule paikalle ja koe yksi vuoden parhaista tapahtumista! Vaali-illan fiiliksessä on aina jotain spesiaalia ja pääset olemaan osa ensi kauden kokoonpanon valitsemisessa.

Ei se matka tapa vaan seura

-       Nure “Mika” Nurmela

maanantai 10. marraskuuta 2014

#vainvujujutut

Vuosijuhla on perinteinen akateeminen juhla, jossa juhlitaan vanhenevaa opiskelijajärjestöä. Jokainen suomalainen kylteriyhdistys viettää kerran vuodessa omiaan ja perinteisesti muihin yhdistyksiin lähetetään kutsu kahdelle tai useammalle henkilölle. Yhdistyksiä on Suomessa neljätöistä ja oman hallitusvuoteni aikana ehdin käymään seitsemissä vuosijuhlissa.

Kivikasvokopo ja
vujujännävepmasteri
Yhdistyksestä riippuen vuosijuhlia voidaan juhlia koko viikko erilaisten tanssikoulujen tai vuosijuhlasitsien muodossa, mutta viikko huipentuu aina loistokkaaseen iltajuhlaan sekä seuraavana aamuna sen täydelliseen vastakohtaan, silliaamiaiseen. Iltajuhla on täynnä pukuloistoa, juhlapuhujia, ansiomerkkien jakoa sekä tunnettuja pöytälauluja. Silliaamiaiselle taas vedetään haalarit jalkaan (aina pitäisi löytyä jonkun, ketä ei ehdi kotiin asti näitä vaihtamaan, vaan tulee sillikselle frakki tai iltapuku päällä) ja parannellaan eilisillasta tullutta oloa, jos sellaista on kerinnyt edes tulemaan siihen mennessä.

Kuluneena viikonloppuna vietinkin oman hallitusvuoteni viimeiset vuosijuhlat Jyväskylän kauppatieteilijöiden ainejärjestön Pörssin vujuilla. Matkaan päästiin kopomiehen kanssa, vaikka aamulla junaan ehtiminen olikin enää sekunneista kiinni, kun toinen matkaan osallistuneista päätti vielä ennen matkaa käydä uusimassa lukuvuositarran opiskelijakorttiinsa. Tampereella junaa vaihtaessa löytyi samasta vaunusta turkulaiset Merkantila Klubbenin edustajat ja loppumatka sujuikin rattoisasti hyvässä seurassa.

Konjakkikorvat ja Optimin edustus
Perillä Jyväskylässä mentiin tutun kaavan mukaan: ruokaa naamaan ja suunnistamaan kohti majapaikkaa. Yleensä paikalliset hallituslaiset tai muut majoittavat ulkopaikkakuntalaisia vujujen ajaksi, niin kuin nytkin (tähän väliin kiitokset emännälle ja isännälle Annalle ja Petrille pehmeistä pedeistä ja vieraanvaraisuudesta, kyllä siinä ihmisen kelpasi :)). Kamat nopeasti majapaikkaan, ykköset ylle ja seuraavaksi suunta kohti cocktail-tilaisuutta. Kokkarit on kutsuvieraille tarkoitettu tapahtuma ennen iltajuhlaa, jossa vieraat esittävät tervehdyksensä ja ojentavat lahjansa sankarille. Lahjat esitellään aina toinen toistaan huonommilla aasinsilloilla, ja tänä vuonna Pörssi saikin lahjaksi kaikkea aina kumikanoista Hot Wheels –autoihin.

Hupsista
Iltajuhlassa nautittiin maittava kolmen ruokalajin illallinen ja kuunneltiin entisen pörssiläisen, (muistaakseni) Keski-Suomen Osuuskaupan toimitusjohtajan juhlapuhe, jossa hän muisteli omia opiskeluvuosiaan Jyväskylässä. Puhuja otti yleisön täysin haltuunsa hauskoilla tarinoillaan ja hyvillä näkemyksillään, minkä takia hän oli yksi parhaita tänä vuonna näkemiäni! Iltajuhla päättyi tanssiaisiin, minkä jälkeen juhlakansa kyyditettiin jatkoille.

Pian koittikin jo aamu ja oli aika kerätä itsensä silliskuntoon. Teemana oli antiikin Kreikka, mikä lämmitti mieltä niin, ettei kylmä ulkoilma haitannut tooga-asuisia juhlijoita lainkaan. Sillikseltä ei tällä kertaa ole sen yksityiskohtaisempaa kerrottavaa, mutta kyllähän meillä oli kivaa!


Mikä näissä vuosijuhlissa sitten viehättää niin paljon? Ihmiset. Erilaiset kylterikulttuurit ja käytännöt. Ympäri Suomea matkustelu. Ulkopaikkakuntalaiset muodostavat joka vuosijuhlilla oman porukkansa ja uusia tuttavuuksia tulee viikonlopun aikana helposti kymmeniä. On hienoa huomata tässä vaiheessa vuotta, kuinka alkuvuodesta tehtyihin kavereihin saattaa edelleenkin pitää yhteyttä, vaikkei oltaisi tavattu koko elämämme aikana paria kertaa enempää. Jos teille ikinä tarjoutuu mahdollisuus lähteä joillekin vuosijuhlille, niin en voi sanoa muuta kuin että lähtekää nyt ihmeessä! Keväällähän me juhlistetaankin jo 12-vuotiasta PorKyä ;)

Kiitoksia viikonlopun ja koko vuoden kanssajuhlijoille! Ootte ihania ihan jokainen :*

Haikeillen,

Retu